Isä Kieslowski
puhuisit taas
sanoisit uudestaan nukkuneesi puoli vuotta
tai
ettet halua sanoa kärsimiseesi syytä
se kuuluu vain sinulle
koska eniten tunnet kärsimystietä matkanneesi
unen kuolemassa kipeänä korkean kuun alla
mitä sinä silloin kirjoitit
siihen kirjaan
saatoit löytää sanat ollenkaan enää
koko elämä on salaisuutta
mitä oletkaan mahtanut siltä kysellä
epäselviä risteyksiä
vaistoillaan oikeaan käydä
montako
kertaa jaksat vielä herätä
pelkästä viiltävästä näystä
jonkin aikaa
niin kuin kipeää koskettaisi
sinä
tunnet sinisen naisen sanat; minulle ei jäänyt mitään
yhtenä iltapäivänä
kun olet herännyt ja pukenut päällesi
valkoisen paidan ja vanhat farkut ja taas
kävellyt katukahvilaan
luettu iltapäivälehti kyynärpään
alla karistat vahingossa kahvikuppiin keksiessäsi
sen kohdan
missä
kaikki elämässä kääntyy
kuvan nainen päättää
olla muistelematta kärsimäänsä pahaa
vain
niinkuin siihen tyhjään huoneeseen
jäänyt koriste jonka läpi sormet liukuivat
niin kuin silloin
helähtivät toisiaan vasten
siniset lasiset kivet
*
Elokuvan Sininen, innoittamana kuukausi ennen Kieslowskin kuolemaa*
Annaliisa/Tämä on mahdollisesti ollut jo täällä mutta laitoin kummiski
Hienoa AnnaLiisa. Minä en ole koskaan tohtinut
VastaaPoistaSiniseen kajota, vaikka siihen harvase päivä palaankin:
http://www.youtube.com/watch?v=sNLXw2LhlhQ
Kieslowskin väritrilogia on minulle tärkeä kokonaisuudessaan.
VastaaPoistaOhjaajan persoonallisuus josta olen lukenut ja josta minulla on dokumenttifilmi, on myös kovin kiinnostava.
Tämän runon jouduin lukemaan kaksi kertaa,mutta siinä kaunis tunnelma, hyvin henkilökohtainen, kauniin värinen.
VastaaPoistaAvautuisiko runo sellaiselle, joka ei ole elokuvaa nähnyt, retorinen kysymys?
Tässä on kaksi asiaa, toinen on elokuva.Siitä tulee osa runoa. Henkilö Kieslowski taas istuu katukahvilassa ja miettii asioita, joita olen lukenut hänestä, ja siten saanut kuvan hänestä. Molemmat hyvin vaikuttavia.
VastaaPoistaKUka ei olisi nähnyt elokuvaa ja sanoisi miltä runo hänestä tuntuu..
Minä oon nähnyt, joten en voi olla puolueeton. Sininen mm. on hyvin vaikuttava Siinä on jotain tämän meidän oman Klaus Härön teemoista: ei monitahoista pohdintaa vaan rajut kohtalot ja tunteet ilman selityksiä ja juuri siksi niin liikuttavina. Ja Se Preisnerin Musiikki niihin Elokuviin...
VastaaPoistaKun tulisi taas katsottua uusia elokuvia samanveroisia hienoja leffoja kuin 10 v sitten, mutta olen aika tavalla pihalla vaikka on Kino Iiris.
VastaaPoistaTekee mieli alkaa kehuskella, että kukas on nähny Kieslowskin Amatöörin (Amator) (1979). Kävin katsomassa Elokuva-arkiston teatterissa Orionilla Helsingissä. Se oli aika hauska. Kaipaan sen leffateatterin hämärää.
Minä kaipaan Truffaut`n viimeistä (?) Viimeinen Metro, jossa oli se hieno chanson juhannusheilasta Lucien Delylen laulamana. Samoin Bunuelin (myös viimeinen?) Tämä intohimon hämärä kohde, joka kertoi silloin (ja taas) ajankohtaisesta terrorismista ja muustakin kuten Bunuel aina kertoo. Molemmat näin tuoreeltaan 80-luvun alkupuolella.
VastaaPoistaMielenkiintoista on juuri tämä että on paljon näkökulmia asiaan.
VastaaPoistaKaikki on mielenkiintoista ja tarpeellista mitä olen nyt saanut lukea. Kiitän.
Jokaisella on mielenkiinnon kohteensa ja toisista sama elokuva on ihan paskaa ja toiset rakastavat juuri stiä .
Tarkoitan vain että Kieslowskin henkilö alkoi kiinnostaa myös, ja hänen muut elokuvansa. En tiedä olenko nähnyt ne kaikki mutta melkein ainakin.
Itselläkin on dvd: nä joitakin.
Olen tehnyt muitakin henkilörunoja: JOtkut persoonat kiehtovat.
Kyllä vaan, jotkut persoonat kiehtovat, niitä kutsutaan guruiksi ja ne ovat mahtavia, rakkaita innoittajia, allekirjoitan tuon!
VastaaPoistaEi gurut ole hyvejä. Ovat vaarallisia, opettavat kuinka pitäisi hengittää ja kävellä.
VastaaPoistaJorma olet oikeassa siinä että ovat vaarallisiakin.
VastaaPoistaPuhun kokemuksesta.
Sitten kun gurun opit kyseenalaistaa, löytää oman vahvuutensa, niin eivät gurut enää vaikuta
jne..
Tarvitsemme jossain käänteissä guruja olen sitä mieltä, Ihminen ei riitä yksin itselleen. Tarvitsemme muita, monenlaisia. T. Postmodernisti
VastaaPoistaMeinaaks sää, ett gurut on jotain enempi kuin ihminen.?
VastaaPoistaterv. Iloinen Imaginisti
Tarvitsemme soihdunkantajia, kukin kantaa sitä vuorollaan!
VastaaPoistaGuruja tarvitaan kin. Onhan hän se johtotähti jota seurata. Hänessä on sitä jotakin, selvästi. Mutta kun emme voi tulla siksi samaksi guruksi joka on jo. Niin tulee haarautua omalle pikkutielleen niistä opeista kenties pohjaa saaneena sille omalle tielleeen. Ja jos guru on hyvä guru, hän sanoo että lähde kulkemaan omaa tietäsi.
VastaaPoistaJa koska en koskaan ole valmis ja tiedän sen, tarvitsen koko ajan toisia jolla on ihan aina jotain annettavaa. Eikä niiden tarvitse olla kuin tavallisia ihmisiä, niin kuin itsekin, heitä olen tarvinnut aina ja tarvitsen vastakin. Jossain vanhassa runossani sanon näin jonka allekirjoitan vieläkin: " Vanhat viisaat naiset,(miehet) heitä minun on ikävä".
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKatsot elokuvaa kirjoittajana, draaman kirjoittajana. Niinkuin olen sanonut en osaa tuota. Kuka katsomassasi elokuvassa oli käsikirjoittaja.
VastaaPoistaSanoituksia kuuntelen runoutena.
Juu tuo kommenttini oli turhanaikaisen hörhöttelevä. Kävin tosiaan katsomassa perheeni kanssa Neal Hardwicin ja Katja Kallionm muorisomusikaalin Jos rakastat. Tytöt tykkäsi hirmuisesti. Se on nyt se tämän ajan nuorisoelokuva, luulisin. Minun elokuvani samassa sarjassa oli aikoinaan Tapio Suomisen ja Yrjö-Juhani Renwallin Täältä tullaan elämä.
VastaaPoistaJos rakastat on huumorissaan tervetullut. Ja tutunoloista sitä oli katsoa ammatinsakin puolesta, sillä olen tehnyt niin paljon musiikkidraamaa näyttämölle. Ja kyllä tästä elokuvasta ihan draama löytyi.