ruokapöydän ääreen kököttämään.
Pysyis vain ruudussaan, ruodussaan
aakuutos vihossaan. Vihoissaan kynänpätkiä sill
on taskut täys, silmät kiiluu – kosteet, vaan
matala on otsa ja korkee katse
'Tuoll on mun kultani' se hyräilee,
runnoilija väenväkisin
Mitä se tekee , ja miten
se sen tekee minkä se tekee.
Lois nyt vaan
mutt ääneti, ihan runnomatta
Lystiä on ollut tuota runnoillessa. Hauskuus osastoa ei täällä olekaan niin kauhian paljon että sinne, mutta kyllä siinä sama viäntäminen on kuin vähemmän hauskassakin.
VastaaPoistaTuli hykertelevän iloinen olo tuosta. Mieletön kuvaus kertoi minulle hetkestä, jolloin luomisen tarve iskee. Aamumuroista tai saunankiukaalta pomppaa yhtäkkiä joku, jolla on on paljon sanottavaa, runnottavaa.
VastaaPoistaMaailma on muutettava nyt!
Kiitos hymystä suullani.
Runoilija toimii tässä ehkä vähän samaan tyyliin kuin UKK aikoinaan runnatessaan maalle enemmistöhallituksen.
VastaaPoistaJoo, Pega, joku roti se on runoudessa oltava. Siinä ei demokratialla ole mitään sijaa. ( No, ei kait taiteissa ylipäätään.)
VastaaPoista