Näin on. Hitauden estetiikka -nimisenä se on tehnyt tuloaan jo usiamman vuoden, mutta nyt se on lyönyt läpi. Timo Kopomaa on kirjoittanut hassun pikkukirjan Leppoistamisen tekniikat pari vuotta sitten. Se oli minulla joskus lainassa, mutta en lukenut koska osaan leppoistaa näköjään elämää itsekin. Tykkäisin itse kirjoittaa kirjan laiskottelun autuudesta, no siitäpä ainakin meinaan kirjoittaa ainakin seuraavan runonkin. Hyvä kun aihe tuli puheeksi. :)
Tässä välissä luin Face bookista hitausryhmästä jossa on kirjoituskilpailu. Olen tosiaan ollut tietämtön tällaisesta ryhmänkin olemassaolosta. Mutta olen silti kolme vuotta pitänyt ohjeenani: minulla ei ole kiire minnekään. Joskus vain päätin että kiire sana ei kuulu minulle.
Hitaus on todellisuuden todellinen muoto. Tai paremminkin eikö ihmisen tulisi olla omassa rytmissään, olkoon se hidas, preileva, syöksöhtelevä tai hitaastakin hitaampi. Kirjoitin muuten tästä aiheesta joulunaluskolumnin, se löytyy www.ess.fi Tuokio, kolumnit ja mun nimi :)
Ei tarvi leppoistaa jos on luonnostaan hidas. Silloin työ- ym. elämän paineista tuleva epämiellyttävä olo on hyvä indikaattori. Kiire sopii vain pinnallisiin rutiiniasioihin. Tärkeämpien juttujen (todellisuuden, kuten sisar L. ansiokkaasti määritteli) ääreen päästään rytmiä hidastamalla.
Kirjoista puheenollen, itse löysin Carl Honore: Slow - elä hitaammin -kirjan. En ole vielä aloittanut. Itse voisin tarvita oppaan: kuinka selviän hitaana tässä nopeudessa. "Kun maailma vyöryy päälle" voisikin olla mun esikoisteoksen nimi. Aion ainakin aloittaa lainaamalla Anna-Liisan mottoa. Kiitos vaan hitaat bloggaajatoverit!
Hienoa kun mottoni onkin jo lainattavissa. Kun joku sanoo että eläkeläisellä on aina kiire, sanon; ei minulla ainakaan. Pidän kiinni siitä että allakassa on paljon tyhjää.Hyvä Mari.
Heeetkinen,,,elo kun on meikällä niin hektistä, että ehdin mukaan vasta nyt. Juu. Linnuistahan nyt on kyse, tiaisista, tarkemmin. Kirjoittaja on hyvin oivaltanut asian ytimen merkitessään tintin repliikiksi pitkän 'titityyn'. En tiedä, onko kyseinen yksilö lukenut mainitsemianne oppaita, sillä nykyäänhän he, varsinkin kiihkeää elämää viettävät city-tintit, ehtivät sanomaan vain lyhyesti ti-ty, ti-ty; ja sitten kiireellä seuraavalle oksalle jne. Näin se käy. Kurt Vonnegutin sanoin Pyy-tii-huiit?
Näin on. Hitauden estetiikka -nimisenä se on tehnyt tuloaan jo usiamman vuoden, mutta nyt se on lyönyt läpi. Timo Kopomaa on kirjoittanut hassun pikkukirjan Leppoistamisen tekniikat pari vuotta sitten. Se oli minulla joskus lainassa, mutta en lukenut koska osaan leppoistaa näköjään elämää itsekin. Tykkäisin itse kirjoittaa kirjan laiskottelun autuudesta, no siitäpä ainakin meinaan kirjoittaa ainakin seuraavan runonkin. Hyvä kun aihe tuli puheeksi. :)
VastaaPoistaHitauden estetiikka, kuulostaa hyvältä. Olen harrastanut sitä jo pitkään vaikka en tiennyt muodista mitään.
VastaaPoistaTässä välissä luin Face bookista hitausryhmästä jossa on kirjoituskilpailu.
VastaaPoistaOlen tosiaan ollut tietämtön tällaisesta ryhmänkin olemassaolosta. Mutta olen silti kolme vuotta pitänyt ohjeenani: minulla ei ole kiire minnekään.
Joskus vain päätin että kiire sana ei kuulu minulle.
Hitaus on todellisuuden todellinen muoto. Tai paremminkin eikö ihmisen tulisi olla omassa rytmissään, olkoon se hidas, preileva, syöksöhtelevä tai hitaastakin hitaampi.
VastaaPoistaKirjoitin muuten tästä aiheesta joulunaluskolumnin, se löytyy www.ess.fi Tuokio, kolumnit ja mun nimi :)
Ei tarvi leppoistaa jos on luonnostaan hidas. Silloin työ- ym. elämän paineista tuleva epämiellyttävä olo on hyvä indikaattori. Kiire sopii vain pinnallisiin rutiiniasioihin. Tärkeämpien juttujen (todellisuuden, kuten sisar L. ansiokkaasti määritteli) ääreen päästään rytmiä hidastamalla.
VastaaPoistaKirjoista puheenollen, itse löysin Carl Honore: Slow - elä hitaammin -kirjan. En ole vielä aloittanut. Itse voisin tarvita oppaan: kuinka selviän hitaana tässä nopeudessa. "Kun maailma vyöryy päälle" voisikin olla mun esikoisteoksen nimi. Aion ainakin aloittaa lainaamalla Anna-Liisan mottoa. Kiitos vaan hitaat bloggaajatoverit!
VastaaPoistaHienoa kun mottoni onkin jo lainattavissa.
VastaaPoistaKun joku sanoo että eläkeläisellä on aina kiire, sanon; ei minulla ainakaan.
Pidän kiinni siitä että allakassa on paljon tyhjää.Hyvä Mari.
Heeetkinen,,,elo kun on meikällä niin hektistä, että ehdin mukaan vasta nyt.
VastaaPoistaJuu. Linnuistahan nyt on kyse, tiaisista, tarkemmin. Kirjoittaja on hyvin oivaltanut asian ytimen merkitessään tintin repliikiksi pitkän 'titityyn'. En tiedä, onko kyseinen yksilö lukenut mainitsemianne oppaita, sillä nykyäänhän he, varsinkin kiihkeää elämää viettävät city-tintit, ehtivät sanomaan vain lyhyesti ti-ty, ti-ty; ja sitten kiireellä seuraavalle oksalle jne.
Näin se käy. Kurt Vonnegutin sanoin Pyy-tii-huiit?