Aamulla kello viisi
päätit lähteä.
Toisella puolella maata,
nukuin vielä.
En kuullut kuinka
raotit ovea.
Puutarhan portit
liikkuvat tuulessa.
Siellä te kaikki,
joiden polvella keinuin
lapsuuden lorua.
Tuvassa, auringonläikässä
pyydystän piipun savua.
Ruskean hevosen selkä
rekivällyjen alta.
Järvi joka kantaa minua.
Ja iltaisin tilley suhisee
pohjoisen sinistä valoa.
Meillä oli talo, johon
ei päässyt tietä pitkin.
Kuunneltiin yhdessä
metsää ikkunan takana.
"joiden polvella keinuin lapsuuden lorua" hienosti sopii tähän. Ja koko säkeistö "Tuvassa, auringonläikässä...."
VastaaPoistatilleytä en ymmärätnyt mutta silti hieno runo.
Todella ehyt, kuulas runo, jossa on oudolla tavalla läsnä sekä ilo että haikeus.
VastaaPoistaEhyt ja kuulas runo. Jossa on tunnelmana läsnä ja littäin sekä ilo että haikeus, luopuminen, että läsnäoleminen.
VastaaPoistaKiitos teille kommenteistanne. AnnaLiisa, tilley on eräs öljylampun muoto, jossa sydämenä on sinisenä hohtava 'sukka'. Lamppu pitää suhisevaa ääntä palaessaan ja valonantokyky on parempi kuin tavallisessa öljylampussa. Kuva löytyy netistä.
VastaaPoistaJoo, ehjä oli minullakin ensimmäisenä mielessä kun tämän luin. Uni, tuoreus kielikuvissa. Pidin.
VastaaPoistaTaas opin jotain uutta, en ole kuullut tilley lampusta ennen. Sehän antaa valoa koko runolle, tuvassa on tunnelmaa.
VastaaPoistaLiikuttava, ihan alussa tulee mieleen vanhan ihmisen lähtö ja sen herättämät lämpimät muistot. Todella kaunis runo.
VastaaPoistaTulkitsit aivan nappiin pega. Runo on kirjoitettu rakkaan ja iäkkään kummitätini muistolle, joka tosiaankin päätti lähteä eilen aamuna kello viisi toisella puolella maata. Muistoja tulvii mieleeni koko ajan, haikea olo.
VastaaPoista