Koska olen jo isoksi kasvanut
eikä Minä enää suurene
huomaan että on enää hyvin vähän asioitajotka ovat ehdottomia Ei'tä
Aina ilmaantuu jokin ahdistus
demokratia, innovaation vaaatimus
tai arvokeskustelun aloitus
jotka kieltoa horjuttavat, ja
sen, joka on maailman puuhun kiivennyt,
reunan yli kurkottanut, eivät sen silmät
ole enää kirkkahat
tämän paratiisin vankeja olemme me -
parasiitit, loiset, mäkitupalaiset, vaan
laulumme laulamme -
aavan meren tuolle puolen, missä vilkkuu
satu. kasvaa maa.
Eitä on maailma täynnä ja kaikkea silti pitää olla ja osata. Miten ne käyvät yksiin. Eivät mitenkään. Niin että jospa aavan meren tuolla puolen ajatuskin on toive joka toteutuu....
VastaaPoistaMainio runo.
Olen eri mieltä: maailman puuhun kiivennelllä silmät ovat hyvin kirkkaat.
VastaaPoistaViimeinen säkeistö on ehdoton suosikkini ja yksi runo jo sinällään.
Kirkkahin silmin ja viisaasti katselee veli Jorma maailmaa piipunsauhun läpi. Pyrkimys ymmärtää enemmän viime kädessä itseään onkin ehkä ainoa varma pyrkimys, mutta kas, siinähän onkin yllin kyllin. Tästä seuraava viikonloppuaihe: filosofia.
VastaaPoistaJoo kiitos. Tekniikasta senverran, että tämähän perustuu täysin niihin tunnelmiin, mielikuviin ja assosiaatiohin joita Maija Vilkkumaan Ei -laulu on herättänyt. Leikitäänpä siinä,( niin kuin tiedätte ja tiedän teidän tietävän), myös Maijan sukunimellä ja hän alkuaikojen hitillä Satumaa-tangolla. That's that , ei enempää , ei vähempää.
VastaaPoistaNo nyt en kyllä saanut mitenkään yhdistettyä tätä Vilkkumaan Ei:hin, Vilkkuu maa ja satumaa ehkä, mutta ei kai ei, paitsi assosiaatiothan ovat vapaita ja henkilökohtaisia...
VastaaPoistaEi on mielestäni on raastava tarina yksinhuoltajaäidin kahdesta tyttärestä, joista toisen jo "maailma vei" ja äiti ylisuojelee toista honoin seurauksin - viittaa suoraan nuoren tytön itsemurhaan/kotoa karkaamiseen... jätetään auki mitä tarkoittaa "tytär on jo lähellä kuuta" Lyriikassa puhujana sekä äiti, että tytär-
EI
Onnen keiju
ole hyvä ja lennä, hyvä ja lennä
tee sun taiat
et äiti antaa mun mennä, antaa mun mennä
mä haluaisin kun jokainen muu menee
on meri lämmin ja hiekka kuumenee
Mä tiedän äidil' on minusta huoli
mutta kurjaa on jos ulkopuoliseksi jää
refrain:
Ja äidin silmät on sumeat jo
hän sanoo maailma on vaarojen karikko
se sama maailma siskosi vei
mä sanon viimeisen sanani ja se on ei
(2x)
Vuodet vierii
ja kun talo on raukee ja äiti on raukee
tytär riuhtoo lukkoo
mut se ei aukee, ei, se ei aukee
mikään ei tätä ikävää poista
hän on kohta jo kuusitoista ja hän
tietää, ettei taiat auta
hän huutaa "päästä mut ulos, jumalauta"
refrain
Ja yönä erään heinäkuun
tytär herää, pukeutuu
ikkunasta lähtee maailman pauhuun
toisessa huoneessa,
äiti suussaan tupakka nukahtaa ja herää pian kauhuun
ja hän huutaa, tytärtään huutaa
mutta tytär on kaukana ja lähellä kuuta
::::::::
Vai? Tää on mun yksi Vilkkumaan lemppareista koko lp- Kalevalainen naistarinoidenkertoja on FM Vilkkumaa.
Niin siis, ei mun runo ole kuvaus Vilkkumaan Ei'stä, ei tulkinta tai referaatti.
VastaaPoistaOnpa vaan aivopuoliskon tuotos,no, toinen puolisko vois ehkä kontroloida mitä toinen julkisuuteen saattaa.????
Vaan kavereita ovat.
Ei kontrollia - vapaa assosiaatio, tästä huomaa hyvin sen, että alkuperän kun kertoo teksti menee jotenkin sekaisin lukijan päässä...
VastaaPoista