Jos olisin myyrä

I
Runouden hulluus
on solujen juopumus.
Rakastuneen olotila,
pyrstötähden valojuova,
minussa.

Runouden hulluus tarttuu,
ei lähde pesemällä.
Jos olisin myyrä,
menisin maan alle
odottamaan, että
tämä menee ohi.

Tervetuloa toukokuu,
runouden viisaus.
Kottikärryissä on kiviä,
joista aion tehdä aidan.
Huudan myyrälle, tule
ylös minun kukkapenkistäni.
Mutta ei se vastaa.
Kaivaa vain, eikä sekään
näytä menevän ohi.

II
Tämä todella tarttuu.
Ihokontaktissa ja ilman.
Pisaroina ja hiutaleina.
Aamiaispöydässä ja
illallistuolissa.

En enää pysty kirjoittamaan
suorasanaista tekstiä.
En yhtään lausetta.
Koneeni ei siihen taivu.
Eikä käsi.

Tästä tragediasta
huolimatta aion jatkaa.
Valvomista, heräämistä.
Ääneen huokaamista,
kun sitruunaperhonen
lentää toukokuun pihalla.

III
Minulla on mies,
joka ei älyä, että
olen itämainen lilja.
Uitettuna ananasmehussa,
keitettynä kookosmaidossa.
Että olen jalostunut lajike
tässä sarvikuonokulttuurissa.

Minulla on mies, joka
ei ymmärrä, että naisen
ei saa antaa odottaa.
Mesi kuivuu, kimalaiset kuolevat.
Tulee toinen kevät.

Runouden hulluus ja
viisaus piilevät siinä,
että tulee toinen kevät.
Joku toinen asettaa samat
sanat peräkkäin aivan toisin.
Kimalaiset heräävät henkiin.

Joku toinen suutelee,
kun on sen aika.