Maa liikahtaa, tuuli leyhähtää otsatukassa... Todella herkkä, sitä miehen herkkää puolta, jota noin puolet ihmisistä ei usko olevan olemassakaan. Mutta siellä se vain on ja pilkahtaa esiin hetkittäin karheahkon ulkokuoren alta. Mutta vakavasti puhuen, oikein hienovireinen teksti.
Luonnelma viittaa luomiseen; tyyni, aito ja rauhallinnen. Melkein rukoileva. Viini? :)
VastaaPoistaMaa liikahtaa, tuuli leyhähtää otsatukassa... Todella herkkä, sitä miehen herkkää puolta, jota noin puolet ihmisistä ei usko olevan olemassakaan. Mutta siellä se vain on ja pilkahtaa esiin hetkittäin karheahkon ulkokuoren alta. Mutta vakavasti puhuen, oikein hienovireinen teksti.
VastaaPoistaKiitos.
VastaaPoistaLealiisa luultavasti tuntee tämän otsatukan, muttei näemmä viitsi kertoa, pilata;) lukijan mielikuvituksen liitoa.
torkkuu yö
VastaaPoistajalkojen alla tähtien tomu
vihreät niityt:
missä muistot siellä tuuli
missä tuuli, siellä muistot
Heh. Kiitos Satu. Ihanko minun tekeleeni inspiroimana kirjoitit ylläolevan, vai vanhoja aarteitako kaivelit.
VastaaPoistaTaisi olla ylläolevasta.
VastaaPoista=)