Tyhjän kirjekuoren luomouksessa,
postileiman epäselvyydessä hän
miettii mitä kirje on pitänyt sisällään.
Pääkaupunki katosi hetki sitten kartalta.
Runoilijan navigaattorin mukaan
siellä ei ole mitään kiinteää asutusta.
Kaupungin rajalla hän kirjoittaa -
Lunastakaa runoilija.
Antakaa hänelle vihreä kortti, uusi cv.
Rajan toisella puolella hänestä kasvaisi vielä vakavikko.
Hänellä on jo hypotenuusan hymy, ja
suhde kahteen kadettiin. Hän on replikaatti, mutta
viranomaisten mielestä implantti.
Runous on liian vakava asia tosikoille,
hän kirjoittaa reissuvihkoonsa ja kääntyy.
Hänen nimensä on Mito Kondrio. Hän on Eevan sukua,
ja tietää ettei heikko astia voi olla iäkäs.
Huiii.
VastaaPoistaRunon juhlaa!
Liekö tyhjässä kirjejuoressa ollut pääkaupunki tai navigaattorin käyttöohje?
Onko rajan toisella puolella ruoho vihreämpää, työt mielekkäämpiä, vai tahti tiiviimpää?
Lunastetaanko runoilija?
Jäivätkö kadetit kaipaamaan pitkää hymyä, huoahtivatko viranomaiset hankalasti määriteltävän siirrännäisen lähtöä?
Onko lähdön syy uhkaava vanhuus? Solut vielä hengittävät, mutta kuinka kauan?
Runo voisi olla myös romaanin, novellin esittelyteksti. Voisiko Mito Kondrion tarina vielä joskus jatkua?
Viimeinen lause kruunaa ilotulittavan komeuden.
// Pääkaupunki katosi -
VastaaPoista... Lunastakaa runoilija //
Nämä viisi säettä riittää minulle runoksi.
Tai sitten niin kuin chr kirjoittaa novelli tai enemmän > ainekset on kaikkeen.
Hienoa saada sinut takaisin Möysään.
Pitäisköhän munkin vierailla toisella puolella kaupunkia niin maisemanvaihdos saisi aikaan yhtä hyvää kuin kohdallasi.