Tämä Palavat ikkunat -lp on minullakin, ja etenkin sen tekstit ovat laadukkaita. Vuonna -80 ilmestynyt Sankareiden illat on toinen mieleen jäänyt kokoelma; siltä löytyvät mm. se Malja ja Mustat kyyneleet. Niihin aikoihin oli Tavin konsertti vanhassa konserttisalissa, ja Mustien kyyneleiden instrumentaaliosassa Tegelmanin kanssa soitti kosketinsoittaja Jarmo Savolainen, joka kyynelehti niin vuolaasti, etten muista vastaavaa sittemmin konserttitilanteessa nähneeni.
Taide-elämyksiä, jotka puhuttelevat vuosienkin takaa. Ne on parhaita. Tuo yllä oleva Näkemiin nyt oikein paljon oli myös suosikkejani. Ja Sankareiden illat tietty. Onko sulla vinyyli? Pitäisi pitää sankareiden illat-isujaiset, juoda viiniä, itkeä ja nauraa... ja kuitella olevansa taas jotain, vaikka sitten nuori... niin ja tietysti muistella ja sitten huomisi, ettei ole enää kovin nuori.
Joo, nuo kaksi vinyyliä minulla on. Mahdollisesti tuolta samalta Liisa Tavin keikalta on muisto, että satuin Pekka Tegelmanin kanssa yhtä aikaa samalle pisuaarille. Nuorena miehenä ei tarvinnut edes jännittää, tuleeko pissa vai ei, joten saattoi keskittyä pelkkään elämykseen. Myöhemmiltä ajoilta on saman lajin muisto, kun opastin Erik Lindströmin konserttitalon vessaan. Sen jälkeen ei käsiä pestykään pariin viikkoon...
Voe, kun Minä olin nuori, ei sillo ollu levyjä, ei grammareita, ei ollu sähkökään - vielä keksitty - niin kuin ei nuorisoakaan. Huttua vaan keitettiin tanhualla ja karttua heitetiin yöt läpeensä. Niin ja kaiken aikaa laulettin taatolta opittuja piirileikkilauluja. Kaikki vaan pyöri oman navan ja kylän ympärillä, joita maailmankaikkeuden neula raapi.
Kuulostaa kyllä TTTTOsi ankealta, veli hyvä. Toivottavasti teillä sentään oli joku pleikkarin varhaisversio käytössä, sellainen päreen pistorasiaan kytkettävä malli.
Ei, ei ollu ankeeta ollenkaan. Lystiä oli, silmäpeliä harjoitettiin varhaisesta lapsuudesta alkaen ja sitten aikuistumisen kynnyksellä, heti Pähkinäsaaren rauhan jälkeen, alkoi suositun vilunki pelin aika.
jaa, jääkööt muistelot nyt tähän, tulee liiaksi oketuurimainen olo ja menee ääni kin.
Lealiisalle kiitos keskustelua herättävästä postauksesta.:)))
Tämä Palavat ikkunat -lp on minullakin, ja etenkin sen tekstit ovat laadukkaita. Vuonna -80 ilmestynyt Sankareiden illat on toinen mieleen jäänyt kokoelma; siltä löytyvät mm. se Malja ja Mustat kyyneleet. Niihin aikoihin oli Tavin konsertti vanhassa konserttisalissa, ja Mustien kyyneleiden instrumentaaliosassa Tegelmanin kanssa soitti kosketinsoittaja Jarmo Savolainen, joka kyynelehti niin vuolaasti, etten muista vastaavaa sittemmin konserttitilanteessa nähneeni.
VastaaPoistaTaide-elämyksiä, jotka puhuttelevat vuosienkin takaa. Ne on parhaita. Tuo yllä oleva Näkemiin nyt oikein paljon oli myös suosikkejani. Ja Sankareiden illat tietty. Onko sulla vinyyli?
VastaaPoistaPitäisi pitää sankareiden illat-isujaiset, juoda viiniä, itkeä ja nauraa... ja kuitella olevansa taas jotain, vaikka sitten nuori... niin ja tietysti muistella ja sitten huomisi, ettei ole enää kovin nuori.
Joo, nuo kaksi vinyyliä minulla on. Mahdollisesti tuolta samalta Liisa Tavin keikalta on muisto, että satuin Pekka Tegelmanin kanssa yhtä aikaa samalle pisuaarille. Nuorena miehenä ei tarvinnut edes jännittää, tuleeko pissa vai ei, joten saattoi keskittyä pelkkään elämykseen. Myöhemmiltä ajoilta on saman lajin muisto, kun opastin Erik Lindströmin konserttitalon vessaan. Sen jälkeen ei käsiä pestykään pariin viikkoon...
VastaaPoistaNo minä puolestani muistelen välillä, kun tein Ismo Alangolle Nuorisokeskuksessa voileipiä ja hän kertoi olevansa kasvissyöjä.
VastaaPoistaVoe, kun Minä olin nuori, ei sillo ollu levyjä, ei grammareita, ei ollu sähkökään - vielä keksitty - niin kuin ei nuorisoakaan. Huttua vaan keitettiin tanhualla ja karttua heitetiin yöt läpeensä. Niin ja kaiken aikaa laulettin taatolta opittuja piirileikkilauluja. Kaikki vaan pyöri oman navan ja kylän ympärillä, joita maailmankaikkeuden neula raapi.
VastaaPoistaKuulostaa kyllä TTTTOsi ankealta, veli hyvä. Toivottavasti teillä sentään oli joku pleikkarin varhaisversio käytössä, sellainen päreen pistorasiaan kytkettävä malli.
VastaaPoistaEi, ei ollu ankeeta ollenkaan. Lystiä oli, silmäpeliä harjoitettiin varhaisesta lapsuudesta alkaen ja sitten aikuistumisen kynnyksellä, heti Pähkinäsaaren rauhan jälkeen, alkoi suositun vilunki pelin aika.
VastaaPoistajaa, jääkööt muistelot nyt tähän, tulee liiaksi oketuurimainen olo ja menee ääni kin.
Lealiisalle kiitos keskustelua herättävästä postauksesta.:)))
Juba jei-:)
VastaaPoista