keskiviikko 15. elokuuta 2012
Minua
aamu venyttää niin pitkäksi että
näen liikkeen sivusta, en ylety suuntaan jossa
autot ajavat monessa jonossa haisee pahalle pako-kaasu
bussin ikkunan takana totisia reppumatkailijoita, a-b-a-b, opitko mitään
Kenen kannalta on toivottavaa mennä nopeasti, näytellä oppivansa
kysymykset eivät jouda ulos saakka - aina ennenkin näin ei toisin päin
ruoka ei sula oksettaakin, ilme vain on värähtämätön
Kuka
vaihtoi meidät toisiksi, kireä otsa ei sano suupielet korvien tasalla,
varkokaa! värähtämästä, venyvät silmäni eivät epäile
saattaa räjähtää, kuvannollisesti, vain, muuta ei voi:
on monia maita joissa runoilijoita kuulustellaan muuallakin kuin
hoitolaitoksissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Onks ihan paskaruno, kun kukaan ei keski mitää sanottavaa?
VastaaPoistaVenyn niin pitkäksi, että näkisin runon myös sivusta,
VastaaPoistaauton ikkunasta, repun syvyyksistä.
Näyttelen ymmärtäväni, en opi,
vaikka voin, voisin
kuka sanoo miten?
Hoitolaitoksessa koitin kiinnittää paidanhelmaa
nastalla selkärankaan,
ei pysynyt.
Min oon niin väsynyt, että peesaan chr.ää; käsikin ihan tärisee - rivit ei pesy lusikassa, putoavat lautaselle takaisin.
VastaaPoistapesy. hah.
VastaaPoistanyt, aamuvarhaisella voisi ajatela, että mikseivät rivit pesiydy lusikkaan. hmm?
Tattis
VastaaPoistaHyvä Chr - laita toi esille, mun runon yläpuolella!
Jorma, lepäileeee ja pesityy lusikkaan ja kaipaa lusikka-asentoon länsiuudellemaalle.
Niin, tekee kin ;)
VastaaPoistamutt vasta klo 18 jälkeen
"Kuka vaihtoi meidät toisiksi"- tuota tunnetta jotenkin jäin ajattelemaan. Kyllä ihmisellä on niin monenlaista tuntemusta että kunpa ne kaikki vain voisi jotenkin joskus kirjata, tai maalata.
VastaaPoista