Juoksen sanomalehden yli,
yöhön,
kaikki sanat, oikeasti,
pelkkiä tiivistymiä, varjoja
pisteiden, läikkien katkomaa tikitystä
Kaikki kutomani langat
aivan äänettömiä,
silti merkityksiä täynnä.
Hämätessä
tikitys ympärillä vain tihenee
Käännän silmäni 360 astetta
joku onneton hörhö
liihotti juuri lampun alle tanssimaan,
eksyksissä,
pilkkoo löytämäänsä valoa tuhansiksi siruiksi
Puhetta minulle?
Odotan varjossa.
En sentään ryhdy paikannäyttäjäksi,
annan väistää tahmeat langat
kylläinen
jo näytelmän seuraamisesta
Kieltämättä petyn,
kun hörhö poistuu,
tekee sen tyylikkäästi,
silti huomaan
oudon haparoivaa
tuo lento.
© Terhi Pietiläinen
Hyvä näkökulma tähän aiheeseen. Terhonen - nyt tuli eka underground ja sä sen kirjoitit. Monia herkullisia säkeitä, oho, sanoiko herkullisia, nam nam, nimenomaan.
VastaaPoistaNam Lealiisa. Kiitos! :)
VastaaPoistaHerkullisia punaisia, sanoinko punaisia, sanoin..punaisia säikeitä. lankoja, varjoja.
VastaaPoistaTässä kiinnosta kaf kaf. Sanoinko metataso, sanoin meta,taso(t)
VastaaPoistaEn pysty osoittamaan käsitettä, joka on toisen käsitteen abstraktio, en aineellisen todellisuuskäsitystä, todellisuuden riippumattomuutta, tai perimmäistä olemusta
VastaaPoistavaan:
punaisten hämähäkkien universumia jo ennen kuin ollaan noustu kymmentä senttiä maasta (Punaisen hämähäkin tähtisumu on olemassa). Painomustekirjaintenkin yli on kiivettävä, lisäksi vauhdilla, koska jokainen "onneton hörhö" on mahdollinen saalistaja.
Haparoivat lamppujen lentäväiset saavat yhdellä siivenräpäytyksellä hämähäkin taivaan pimenemään.
"Puhetta minulle?" se kysyy, kun juostessaan kai laskee joka askeleen, "läikkien katkoman tikityksen".
Kyllä, oikein hyvä. Kiitos!
"Pilkkoo löytämäänsä valoa" hieno ilmaus."Kylläinen jo näytelmän seuraamisesta"myös kylläinen ilmaus. Hieno runo, Van Goh tulee mieleen runokuvastosta.
VastaaPoista