Lähikaupasta kotiin
ehtii välähdyksinä
elää
tuskan tietämyksensä
sydän
täynnä perhosen siiven pölyä
Soittaja
laski viulun polvelleen ja näppäisi
sävyn
kävellä poispäin
ostin kilon hillosokeria
unohdin merisuolan
Tosi upea teksti.
VastaaPoistaEilinen tieto Papinniemen poismenosta tästä eittämättä tulee mieleen, koska tapahtuma on niin liki vielä...mutta, niin tai näin - hieno runo.
Ehyt kauneus tavoittaa lukijan, sininen sointu kuultaa lävitse arjen, tehden arjesta juhlävan Elämän Arvokkaan.
VastaaPoistaKiitos, puhutte niin kauniisti.
VastaaPoistaViimekertainenkin Anna-Liisa oli upea ja meno jatkuu.
VastaaPoistaHieno ajatus miten siipipöly mahtuu sydämeen, lukija kyselee itsekseen onko sokerikin sinne tarkoitettu, miten suola..
Tuskan olemus välittyy hyvin, pelimanni poistuu ja runoilijan sydän murenee ja muisti pätkii.
Wau, taas.
Kiitos!
Kiitos Sinulle chr. Suolaa ja sokeria on elämä.
VastaaPoistaAloitussana lähtee arkipäivästä, siitä ytimestä itsestään, mikä muukaan lopputulos voi olla kuin kerrassaan näin ihastuttava teksti. Hienoa Anna-Liisa, teit sen taas!
VastaaPoistaKiitos Terhi, on tarpeellista kuulla palauteääniä niin itse tietää missä on menossa.
VastaaPoista