kohti talvipäivänseisausta
nälkiintynyt kettu syö lumienkelin siivet
pohjoinen tuuli rikkoo hangen
omakuvan, kukko
askeltaa runoilijan pimeään pesään
omakuvan, kukko
askeltaa runoilijan pimeään pesään
pakanalliset tulet sytytetään
enää ei rukoilla, uskotaan
ne tuovat valon takaisin
kolmantena päivänä.
kolmantena päivänä.
Hyvä runo.
VastaaPoistaniin onki, hyvä runo, vallanmainio
VastaaPoistaTämä on tosi jännä teksti, mukavan kaksiosainen, tiivis mutta ilmaantuva, tai lämmin pesä jolla keveä pyrstösulka. Minä pidän tuosta runon kukosta kovin paljon!
VastaaPoista