Haluan
herätä ja nähdä unta sinusta vielä
kauhovat
kädet lakanoiden parvet
valkeakuulaan
reisi
sipulikukat
kasvavat kämmensyrjästä
kätesi
siivet, leveät lapiot mahtuvat
polulle
monta
sanaa silmiä
sydämen
selkään selkä
posken
varassa - ohimo
halusi
haluamisasioita
soittaa
ja kuunnella
hengittää
sokerikoivua sateessa
hienoja
karvoja kanavissa silmut
tarttua
lanteista, painaa
reidet
korvilleen ei kuule
piilossa
sulkea silmät
tarttuu
varvikossa tähdyke
takertuu
katkeileva varvikko
tartun
sinuun tähdykäiseni
siemenkodista valuu vesi
kaipausta
esittää iho
irtoavana
kuohuva
vuodevaatteet
jo levollisina, kesyt
viime
kesän voimaan kääriytyneenä
annan
sinulle sipulin
toivon
ja en toivo, että
olisit
kuollut
kierrä
voimakas ote
kierrä
kasvot kämmenet auki
pois
puiden latvat, pitkiksi päivät
välimatkat
lyhyiksi
rinnat
kauniiksi
aamu
höyryää silmäluomien läpi
aikaa
muutama minuutti, valokasvosi
haluan
herätä ja nähdä unta sinusta vielä
.
. © chr.
Onpa ihanan voimakas intohimoinen jyräys tämä runo. Herkkä ja vimmainen ja mitä vielä, no ihan kaikkea!
VastaaPoistaSisältö on hengästyttävän upea, kuvineen, palava.
VastaaPoistaMutta sen lukeisen tekee hankalaksi tiivis ja pieni teksti, olet varmaan harkinnut sen, nän päättelen. Ja minä olen niin huono lukemaan pientä ja tiivistä.
Ehkä haluat tiiviillä säejaolla ja pienellä kirjasinkoolla tunnelman läähättävän? Hmm ymmärrän, ihanaa, mutta haastavaa lukea.
Kiitos teille!
VastaaPoistaTekstin tiiviys vain ilmaantui kun copypastasin kirjoituspohjalta tekstin.
Rikkaruohoissa sama vaikeus. (Eli en osaa käyttää blogialustaa...)
Ahaa -
VastaaPoistakuule pitää katsoa joku kerta yhdessä, kun ollaan nenäkkäin, jos osaisin auttaa.
Kiitos, teksti on nyt suurempaa.