Annaliisa
Maan korpi
on lilan musta
Vesi
auringonlaskun kanssa yhdynnässä
Mikään ei ole siten tuttu
ennen nähty
On syntynyt kuin jouluna
uusi kuu ja maa
Onpas
Kuun käynyt
näkee maan määrittämättömät värit
eikä
voi sanoa
ettei niin saa nähdä
oi kuu oi kuu
oi järven
sen kumisevan pinnan
alla on kuusta pudonnut
kasvattamassa kalajälkeläisiä
vielä hiukan aikaa
niin he puhuvat maan värit
luovat uudestaan
korkealta tuoduista mineraaleista sekoittavat
Kysytään vain
mutta
kukaan ei usko
ennen
kuin tuhat vuotta on vanhennut
*ALL
Mielestäni tämä on sukulaisruno runolle Pihalla.
VastaaPoistaAlusta: voisitko kirjoittaa lilannmustan yhteen?
Niin kuin Pihalla runossa, myös tässä katsotaan muinaisuuteen ja myös tulevaan. Aikakaäsityksesi on laajentunut huomattavasti Kahvinjuomisen rauhasta, jossa hetki oli yksi>vaikka sekin laajeni niin enemmän rivien välissä. Jälleen on mukana kuu ja sen myötä hopea väri. Vesi tunne-elementtinä. Vesi ja aurinko synnyttävät uuden kuun ja maan> jälleen tulee mieleen myyttiset tarinat ja kaaliomaalaukset. Luitko minun kirjoittamani Auringon Synty-sikermän näiltä sivuilta? samaa pohjavirettä näissä, paitsi, että sinä olet selkeästi nykyrunoudella liikkeellä kun taasen minä niissä teksteissä enemmän laulu/hokema/kansanrunolla.
Olet mielenkiitoisessa prosessissa.
No varmaan luin sinun aurogon synnyn, tekstisi, luen aina kaikki.
VastaaPoistaMutta nämä minun nousevat ihan muista jutuista.
Kahvinjuomisen rauhan viritys on ihan eri ja muualla kuin esim tämäkin yksi runo.