Filosofin rouva N. on toimelias nainen.
Nyt hän istuu ja ihmettelee:
Onko hänen luovuutensa astia ehtymässä?
Hän hakee lasillisen vettä
juo pitkin kulauksin,
ja katsoo horisonttiin.
Sähköposti tursuaa viestejä,
ensimmäinen tehtävä on sanoa ei:
En lähde matkaoppaaksi.
En organisoi yhdistyksen juhlia.
En pidä edes esitelmää.
Kaikki haluavat toimeliaan ihmisen palveluksia.
Runoilijan elämäkään ei ole helppoa,
miksi kaikki haluavat olla runoilijoita?
Friedrichin ystävä suosittelee lehdenjakamista.
Yöilma on hapekasta. Ja talot nukkuvat.
Niinkuin nytkin.
Postiluukku säpsähtää.
Rva N. nousee tuoliltaan.
Tässä selviää pikkuhiljaa rouva N:n arvoitus... Pegasos häpeää edelleen eikä suosittele ainakaan lehdenjakamista, siinä menee unirytmi sekaisin (nimim. kokemusta on). Sitä paitsi ei kannata sanoa "kyllä" jos tekee mieli sanoa "ei".
VastaaPoistaMainio, runo, lehdenjakajan työ on tarpeellinen kuin hyvin tiedämme.
VastaaPoistaIlakoi jotenkin koko runo.