Hän juoksi ympyrää
ESKO-PEKKA TIITINEN
(Runo vieköön! Tammi 2009 )
Hän juoksi ympyrää välitunnilla. Hän sai itsensä kiinni.
Takaraivo tuli vastaan. Hän koputti sitä.
Pää kääntyi ja kysyi: ”Mistä tulet?”
Alussa oli kohtu, sitten rinta, sitten tuli jalat
alle, ja lopulta hän sai isän ja äidin eron ja uuden mittakaavan:
Yksi lause lausuttuna vastasi viittäkymmentätuhatta lausumatonta.
Äiti lähti matkalle ja sanoi: ” Pysy rauhallisena ja syö
tästä lähin isäsi luona.” Lause meni korvasta sisään ja
muuttui skeittilaudaksi. Hän ei syönyt kolmeen vuoteen.
Päässä oli kolinaa. Lauta rullasi korvasta korvaan,
rampin laidalta toiselle. Äiti tuli takaisin ja
sanoi: ” Oot sä taas lintsannu? Yritä nyt valita, mitä elämältäsi
haluat!” Hänelle ei löytynyt valinnaisainetta, hän ei mennyt
tettiin, hän meni nettiin ja sai ystäviä universumista.
Nyt hän on koulun käytävässä, hän voisi valita minkä luokan tahansa,
minkä tahansa oven, hän voisi aloittaa ensimmäisestä ja päätyä
viimeiseen. Hän on tullut kaukaa, viereisestä pulpetista.
Tämä luukku on omistettu kaikille teille ihanille suloposkille vm 1996. Erityisesti nuorelle herralle nimeltä A. Anteeksi, mitään muuta en voi tehdä.
VastaaPoistaPulpettieroavuudet tästä tulevat mieleen. Jospa vielä käsitettäisi erilaisuuden olemus,käytännön tasolla. Kuka sellaista voi tehdä, huomata, ainakaan niistä kenet ne on laitettu erottamaan kun itseään ei erota massasta niin miten toisen.
VastaaPoista