Jouluyön

On mummol nätit punaset tulppaanit maljakos.
Myö maistellaa kaikellaisii herkkui
sähkökynttilä pallaa
niinku meijäkii elämät,
pappakii saant omaasa Mustankallionmäel
eikä taija siit mittää tietääkää
hää makkaa siel vaa.
Eihä myö mittää nerokkait puhuta
siirretää vaa niit juttui toisillemme
kerrottaviks, muistettaviks tai unohettaviks
- ystävist ja perheist,
ja pojist, totta kai!

Myö puetaa amerikkalaiset yöpuvut,
nancy reagan -malliset, jois on lampaanlapahihat
ja vaaleanpunaset ruusukkeet hihois

Hihitellää,
ollaa taas Säkkijärvel,
mis murre männöö ja tulloo erilailviisii ku muual,
niiko ois taas kesä ja myö oltais aitas Karppilas,
mere rannal
muistellaa Ollii ja Iiroo, sota-aja poikii Raumalt,
ja salaperäist silkkisukkii myyjää Helsingi Meilahest
omil rahoil ostettuu punaist pyörää, joka jäi raja taakse
sillo ku lähtö tul taas.
Ja tuota lähtöö myö vielkii kelataa ja kelataa.

Mummo ku jutteloo
saan miekii olla hiljaa:
Alustettaa taikinat tuvas, souvetaa laival
kävellää Viipuris
käyvää elokuvis,
otetaa ensimmäiset permanentit
ajetaa ratikal sotainvaliitisairaalal,
ja hyvännäköne Kaisa-täti, Seppäläise Anna
apusisar Inger ja häne juhlimaa altis siskoosa hymyilööt taustal.