Linnut

Annaliisa

Oi niin monenkirjavia lintuja
olen nähnyt huoneessani
pöyhkeilevin sulin pyrähtäneet
tähän hämärääni
etsimään pesää

eihän se täällä voi olla

tämä ei ole mikään lintujen maja
sanoin
käskevällä äänellä
heittäytyen askareisiin
niin tuiki turhiin
mutta kaikkihan niin tekevät

minä pyyhin pölyjä viuhuen
pyrähti lintu

luukusta

aringonlaskun puun latvaan

siellä se sävelsi keltaista laulua

Lyhyen hetken aamuauringossa
näinkin vihreät siivet

väreilevän ilman päällä liukuivat pois

Yhä
halusin
sinisen linnun
olin sen jo tavannut

liikutin kättäni eikä se säikkynyt pois
siivellään kutitti minut hereille
enkä nähnyt sitä enää
avautuessani unesta

Kun pelmauttelit mustaa viittaasi
silmieni editse
kuolin ensimmäisen kuoleman
se
erotti minut siihenastisesta elämästä
jossa
aika ei ole aika

on pimeä ja valo vastatuksin

Silloin ilmestyivät taivaan aukkoon
punaiset linnut

kauan taivastelin niiden tarkoitusta

Nyt ne asuvat täällä
enkä käsitä minne ne voisivat muuttaa

matkata kaukomaille
mutta missä on punaisten lintujen kotimaa

Lähetän ne luoksesi yöllä
kun unettomana
levottomasti alat siirrellä
itseäsi
ja
toivot unohdusta

hätistän linnut matkaan

kun tulenhehkuvat siivet sinua
hipaisevat
raukenet uneesi

Hopeayrtit siivissänne
laskeutukaa hänen iholleen
varoen
nouskaa lentoon
ettei hän herätessään pelästy
tuoksuvaa
voimaansa

Auringossa lentäkää
että silmät näkisivät taivaan ja pilvet
mäntyjen vihreät latvat
rantavedessä
läpättävän väreen kun tuulee

Punainen lintu on
musta maa aurinkomaa

viha ja uusi kosketus joka luo elämää

ikävä sormenpäissä ja sanojen jano
kielenkärjellä

Se nousee autiomaastakin siivilleen
uhmaten
tavallisuuden lakeja
*