Runoystävien nimet sanannettuna
ANNA-LIISA
Arvelen nauravani nopeuttamatta aikaa;
liitää ihmeissä, ilosissa sanojen aarrearkku.
EEVA
Epäilemättä ensimmäinen vaatimaton aaria!
JORMA
Jaettu omintakeisuus;
rauhan mittainen aamu.
PEGASOS
Pitää ehkä gastronomisista aforismeista
soittaen oikeaa sävelmää.
TERHI
Totuudessaan ehdoton runo
hopeinen ihmisyydessään -
VISA
Vallaton
iskevä sana! Anarkiaa.
Kiittää Lealiisaa oivalluksesta: ihanaa, hopeaa. Olen suorastaan elohopeaa.
VastaaPoistaMainio viides luukku. Kiitos.
VastaaPoistaMin oon kyll aikas levoton, varsinkin aamuisin.
VastaaPoistaVaan Luukulle ei parane sanoa vastaan, ottaa vaan vastaan mitä se lahjoittaa.
Jaa, gastronomisia aforismeja?? Haikuista kyllä tykkään ja niissä voidaan mainita esimerkiksi pilvien lastenrattaat kevätpäivän tasauksen aikaan.
VastaaPoistaVoi pojat te joskus osatte! Isälläni oli tapana sanoa, että lahjahevosen hampaisiin ei ole katsominen! Eli Jorma on oikeassa: tämän luukun takana ei istu viranomainen, joka ottaisi reklamaatioita vasttan tämäntyyppisissä Lahjarunoissa!
VastaaPoistaTulee paha mieli, kun yrittää ilahduttaa, eikä kelpaa :(
Elä sure Lealiisa, sattu vaan mulle semmonen känkkäränkkäpäivä eilen. Tänään menee jo paremmin.
VastaaPoista