Tyttö
kuin suolainen tuuli
juoksee bussiin
haluaisi olla jo nainen
kuski puhuu hänelle viroa
eivät ymmärrä toisiaan,
välissä Suomenlahti
varpuset visertävät
Seston pensaissa
tuoretta lohta, sitruunaa ja tilliä laukussa
ja kevät
pompin kiveltä kivelle
niillä lämpimillä kallioilla en tajunnut
että muiston ja tulevaisuuden välinen viiva voi olla ohut
kevään ja syksyn välinen viiva
jolla kuorin rapujuhlien tuoksun huoneesta,
mehevän ytimen;
tillin tuoksu leijuu
Sani laulaa radiossa
pöydillä avatut tomaattimehut
vodkapullot, koskemattomat,
kaadan viemäriin
sääliä tuntematta
kiillotan pinnat
teen hyvää työtä
pyyhin kaapin alta,
kävelen mielessäni sihteerin korkokengillä,
niitä on kymmenen paria, pirskotan hajuvettä, laulan,
olenkin Lumikki
ja konttorirakennus,
jota siivoan, lasinen arkku,
sanat, joista haaveilen, suudelmia
herättyäni poimin ne matkaani
liikun nopeasti, olen ainakin elossa.
Ja tämän tuoksun muistan aina.
***
Jään pois päättärillä.
Tuoksuko toi minut tänne takaisin?
Suuntaan tiilenpunaisen taloon päin
ihmisiä ei näy pimeällä tiellä,
vain valoja ikkunoissa
sumu roikkuu ajatusteni yllä
muistanko oikein, olinko joskus täällä?
väistän rakennustelineet
elämä on hiton hienosti vieläkin kesken
näin on oltava,
painan summeria
muistan
liettualaiset saapikkaat
Sinuhen leivokset
ja lahtelaiset katulamput,
pulleat mandariinit
ne kaikki olivat edessä
täällä, meren rannalla
ja nyt ne ovat takana
suljen silmät ja viivyn hetken siellä,
muistojen prospektilla
Itämeri raivoaa ennen jäähtymistään,
minusta huolimatta
ja nakutan tekstiä huoneessa,
jonka ikkunat on tiivistetty huonosti
astun arasti hissistä ulos,
ovi on auki käytävään,
vastassa
vahva paistetun ruuan tuoksu,
naurava lämpö.
Aiku hää on ahkera tyttö, tämä Terhi. Ja hieno juttu on tämäkin. Tässä on taas sitä eeppistä kerrontaa, tässä tapauksessa vahva tuulahdus mennyttä maailmaa tuoksuineen kaikkineen, sosialistista realismia. Pegasos tykkää.
VastaaPoistaMie oon kyl ahkera. Se on totta. Ja on totta sekin, että on äärimmäisen mukavaa saada kannustavaa palautetta.
VastaaPoistaTää kanssa tykkää. Olet hyvässä vireessä. Anna mennä.
VastaaPoistaKokonaisuus on kerronnassa, siis sisällössä ja kohdallaan. Hienoa. Pidän paljon sisällön sävystä.
Juu, sujuvaa tekstiä kyllä. Puuttuisin kuitenkin pariin pikkuseikkaan:
VastaaPoistaJälkimmäisessä runossa "hiton huonosti" ja " hiton hienosti" ovat toimiakseen liian lähekkäin, turhaa tautologiaa.
Liettualaisista saapikkaista voisi päätellä, että runossa ollaan toisessa maassa kuin ekassa runossa/osiossa.(voihan niitä tietty Viroon maahan tuodakin) Ok. Se on ihan jees, vaan Itämeri - ei se jäädy, ei ainakaan viime vuosikymmeninä ole kait niin tehnyt. Ja runosta, summerista ja hissistä , voi päätellä sen sijoittuvan lähihistoriaan.
Ok, runoilijalla on oikeus luoda haluamansa maailma.
Niin ja on toki runon minällä oikeus kertomuksen sisällä uskoa että meri jäätyy. mutta kuitenkin. kiitos.
Kiitos tarkoista huomioista. Mietin noita, tein omaan versiooni tun sanan "hitto" huomioinnin, Haittaako jos tulee tunne, että aika tulee tunnistetuksi?
VastaaPoistaAika voi tulla tunnistetuksi.Voi näkyä ajan ilmiöissä, tavoissa, esineissä..
VastaaPoistaJoskus myös tarkastikin esitettynä, esim. tärkeän tapahtuman ollessa kyseessä..
Meri ei kai sitten jäädy, mutta se jäähtyy, olisiko tuo sitten noin ajateltavissa..
Jäähtyminen on hyvä sana. Minun runoni meret tietenkin jäätyvät, toiveajattelua, mutta ei kai Itämerikään saa tehdä runossa mitä haluaa. Ellei tänne tule uutta jääkautta...
VastaaPoistaRunon avainsäen on mielestäni: muiston ja tulevaisuuden välinen viiva voi olla ohut. Ja sen vuoksi tämä runo toimii hjyvin ja saa sen käsityksen, että runon puhuja on paikoillaan, mutta mielen kuvat liikkuvat menneessä, tässä ja tulevassa. Ehkä tuon säkeen voisi kursivoida, niin se nousisi ylös ja auttaisi lukijaa. On kyse runonpuhujan mielikuviasta - ehkä hän toivoo itämeren jäätyvän, ellei peräti täyttyv'n maa-aineksella, että pääsisi matkustamaan helpommin idän ja lännen välissä.
VastaaPoistaRunon rytmi nostaa esille muistin ja mielen nopeat liikeradat ja se toimii mielestäni hyvin - luo mieli KUVIA lukijalle.
Saapikkaista - monet suomalaiset naiset on jo vuosia hakenut huokeammat muotikengät veljeskansoilta ja Pietarista, Moskovastakin. Joten minulle kuva toimii.
Tässä on tyttö, joka on kasvamassa naiseksi, mutta haluaa kuitenkin olla myös tyttö ja nainen siinä samalla - kasvuruno.
Onnea Terhi - kehityt koko ajan runoilijana ja sitä on ilo seurata!