HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Ambivalenssi

Soitin isälle ja kerroin arjen murheistani:

Hän sanoi:

"Tyttö, ala tekemään kunnon töitä, ei tuosta tule mitään!"


Mummon poikaystävä soitti:

"Sinun virheesi on ollut se, että tuijotat liikaa titteleihin.
Ala mieluummin lukemaan bisnestä ja venäjää,
pelisi ei varmaankaan ole vielä menetetty."


Repesin itkemään, vaikka aurinko paistoi kaiken yllä.


Miksi minä hupsu tyttö en ole koskaan uskonut

rakkaiden isieni sanoja, jotka tarkoittavat varmasti vain parastani?


Hekö eivät ymmärrä,

että minusta on tullut

heidän poissaollessaan runoilija?

Että sitä minä olen aina tahtonut -

kaikki tähänastinen on tähdännyt siihen?


Minäkö hullu?

Uskon runoilijaa,

joka on sanoissaan läsnä:

Lakkaa murehtimasta

ja tee tehtäväsi,

jonka elämä sinulle antoi.

5 kommenttia:

  1. Nuo hyvät tarkoitukset rakkaimmilta on joskus hyvä ottaa todestakin. Runoilijuus, tiedän, ei ole pörssikurssien kanssa yksi yhteen. Runojen rakentaminen on hienoa kin.

    VastaaPoista
  2. ???jaahas. mielenkiintoista.
    "kaikki tähänastinen on tähdännyt siihen?"
    -tarjoiletkohan meille nyt runoja kronologisesti hiukka käännetyssä järjestyksessä.

    vaiko, eikö, aikaisempi runosi Läpimurto ole kuin vastaus äskeiseen kysymykseen.

    ilolla havannoiden, jm

    VastaaPoista
  3. Tattis.

    Näin runotyttö tuli kaapista ulos.


    Joo, en tiedä mistä tämäkin teksti tuli ja kenestä lie kertoo. Mutta luulen sen syntyneen alkaen tuosta keskustelusta, runoilijan tyhjistä silmistä, noista ammateista joista Jorma kirjoitit. Läpimurto liittyy myös saumattomasti siihen, kyllä, ja muutin siihen lopun.

    A-L. on oikeassa. Isiä pitää uskoa. Runoudella elää vain harva tässä maassa, sen varaan ei voi laskea eikä pidäkään laskea elämän realiteetteja.

    Mutta runojen kirjoittaminen, kuten ylipäätään muukin kirjoittaminen on erittäin halpa lääke moneen vaivaan, ja yhteiskuntamme jäsenet hyötyvät siitä merkittävästi.:)

    VastaaPoista
  4. Ja saattashan sillä elääkin, jos ajattelee runon laaja-alaisesti...

    VastaaPoista
  5. Tarkoitin juuri sitä että runoilija VOI rakentaa ammatin runouden eli kirjallisuuden eli sanataiteen lohkoista ja vaikka niiden opettemisesta. Runoilijuudesta siinä kaikessa on kysymys.

    VastaaPoista