(eli yritys selittää omaa runouttani, yritys lähentyä lukijaa)
Maria kulkee huoneen lävitse, se on yhtä todellista kuin kissapentujen
leikki Ratian punaisella kumisaappaalla "enjoy blue walk step "
* * *
Maria kulkee huoneen lävitse, halkeillut tähtikruunu, tunnen hänen askeleensa
ilmavirran joka viilentää kuumeista otsaa
* * *
Moni sanoo sanoilleni: tuo ei ole todellista tai et ole totuudenmukainen
Vastaan nyt: on tavatonta ja vaikeaa sanoittaa maailmaa
mitä kukaan toinen ei näe, runoilija tehtävä on tavaton!
niin on ihan jokaisella meillä täydellisen puutteellinen kyky katsoa.
Ei ole tehtäväni arvioida sanojen todellisuutta
lauseiden lainalaisuutta, voin ainoastaa kirjoittaa muistiinpanoja
elämästä, joka ympärilläni virtaa jokaisena hetkenä
***
ja Maria kulkee huoneen lävitse, kun varjot ovat pysähtyneet
pimeässä ihminen näkee oman peilinsä
***
Äiti näkee vastasyntyneen silmistä vääjäämättömän ja vaikka hän ei tietäisi mitä se on, katse piirtyy hänen ihon alaiseksi kartaksi, jota hän kulkee ilman vakuutusta, ilman hengityssuojaa, ilman lupausta, ilman mitään takeita siitä, että hän säilyisi itse hengissä. Äiti yrittää varjella lasta teräviltä kiviltä, se on toinen kartta, joka hänen verisuonissaan virtaa, vääjäämättömästä katseesta, kaikesta huolimatta, -
***
Kuinka pitkälle läheisyys kantaa, kantaako se vielä silloinkin, kun aakkosten sillat lahovat ja maatuvat kuin puu? Ilman mitään varmaa tiertoa, Maria kulkee huoneen lävitse -
***
Heitäisty ajatus; kukaanhan ei epäile runon totuutta, se on totta runon maailmassa, johon lukija astuu. Runon maailma ja tämämaailma tai nämä maailmat kuiskivat toisilleen. Tosi ymmärryksessä, yhteydessä.
VastaaPoistaMaria kulkee huoneen lävitse antaa vahvan liikkeen tunteen runon kuvaan, ja jostain kumman syystä vasemmalta oikealla, ulos kuvasta, Marian ilmestystaulut?
Maria kulkee huoneen lävitse - erityisen hieno kielikuva. Pidä siitä kii.
Niin, niinkuin jo tuolla toisaalla kirjoitin, on minulla vaikeuksia päästä Marian maailmaan, saada otetta sen reunasta. Ongelma on minun, sen myönnän.
VastaaPoistaMaria kulkee. Mielikuva Mariasta kulkee , mutta mikä, kuka on tämä Maria , kuinka isolla M;llä.
Minulla on vasemmassa kädessä avoimena Rilken/Enwaldin Das Marien-Leben, Marian Elämä - edessäni näytöllä sinun runosi - oikeassa kädessä ei ole mitään, kämmen on avoinna. Siihen tarvitsisin jonkin työkalun, allegorian (niinkö?) avaimen. Kontekstin , lujan kadun jolla kulkea. Minä olen yksinkertainen ihminen. Edes tienviitan, suunnan - ilman ,ja mieluummin niin, ilman päämäärää.
Samansuuntainen ongelma on Sofian kanssa. Siksi olen ollut niin hiljaa. Ja hiljaa olen ollut siksi etten osaa siinä maailmassa liikkua. ja tarvitseeko minun kaikkessa osatakaan olla ja tulkita.
Vaan, tämä Jung. ?? Tarviseeko Sofia Jungia, entä Maria. Ne pitäisi pystyä kirjoittamaan ennen kuin Jung on syntynytkään. Ja myös lukemaan.
Nyt on kello liian paljon, hyvää yötä.
Kiitos molemmille kommnteista.
VastaaPoistaJormalle lyhyesti Sofia ja Maria eivät kumpikaan tarvitse Jungia, mutta heitä voi tarkastella myös Jungilaisen arkkityyppigallerian kautta Viisautena/Suurena Äitinä. Minä yritän molemmissa tavoittaa ehkä hiukan molempia...mutta palaan asiaan. Anna Jorma palaa kommenteissa>erittäin hyvä, koska se antaa minulle taasen katseluikkunan ulospäin! Kiitos siitä. Hyvää yötä.
Ja Terhille, ehkä joskus olen yrittänyt avata tätä totuuden paradoksia kirjoittamisessa... jatkan siitäkin. Kauniita unia.
Minä taasen olen ihan silmät selälläni ja kummissani Karjala-runoista, ne ovat minulle aivan yhtä outoa maailmaa kuin Jormalle Maria ja Sofia.
Mutta tänään to klo 13 Theatrum Olgaan tervetuloa. Jos tytöillä ei ole kuumetta mekin tulemme
Hei,
VastaaPoistaEn valitettavasti päässyt kumpaankaan näytökseen. On niin kovasti hommia.
Heitän kyssärin Lealiisa ja Jorma, mistä tietää että ymmärtää runon? Onko se yksinkertaisesti vaan asia, jonka tietää?
Hyvä ksysymys, kiitos siitä. Ajatuksia asiasta:
VastaaPoista- kielen avulla on mahdotonta löytää ymmärryksellistä yhteyttä,mutta kieli voi olla tavoite saavuttaa toinen ihminen ja hänen ymmärryksensä (yhdistettynä Terhi- ja RistoSofiaa)
- Kuinka runoa/taidetta lähestyy? Jorma tuossa yllä kertoi miten luki Maria-runoani, mielestäni hänellä oli älyllinen lähestymistapa > onko meidän länsimainen käsitys taiteeiteen ymmärtämisestä älyllinen, rationaalinen - entä emotionaalinen, aistillinen, intuitiivinen ymmärtäminen ?
- Ikuisuuskysymys: tarvitseeko runoa osata analysoida, älyllisesti ymmärtää ennen kuin siitä pitää. Mielestäni ei. Pitääkö "ymmärrettävän ja hyvän" runon nojata jollain tavalla kirjallisiin perinteisiin ennen kuin se on hyväksyttävä.Mielestäni ei. Kuka silloin luo aivan uutta- jos näin on?
Itselläni on moninainen ymmärtämiskompleksi:
olen ajatteluni alusta saakka eli lapsuudesta asti saanut vahvan kokemuksen, että minun on pakko ymmärtää syvästi toisia ihmisiä ja elämää, jotta pystyn elämään ja pysynyn hengissä(voi kuulostaa ihanteelliselta, mutta sitä se ei ole vaan ruma tosiasia, joka on venyttänyt minut ihmisenä ylitse mahdottoman), olen myös kokenut, että ilman ymmärryksen kehittämistä; tietoisuuden avaamista ja sen avautumista jään itsesäälin ja katkeruuden loukkuun.
Ja toisin päin: olen usein kokenut olevani taiteeni, runojeni kanssa välitilassa, konkreettinen esimerkki: Levy-yhtiöiden tuottajat ja "mestarisanoittajat" pitivät aikoinaan laulutekstejäni liian vaikeina, ei avaunuvina, enemmän runoina. Ja Taiderunouden edustajat pitävät aikoinaan teksejäni liian laulullisina, ja "liian yksitasoisina" taiderunoudeksi/ja toisaalta liian käsittämättömiksi ymmärrettäväksi (!) - nämä molemmat itseni ulkopuolelta ja omilta aloiltaan asiantuntevat palautteet, joita tapahtui useammin kuin kerran, on tehnyt minuun särön ja huolehdin joskus liikaakin, että ymmärtääkö lukija vai eikö ymmärrä. Ja ylilyöntejä sattuu molempiin suuntiin.
Maria- ja Sofiarunoissa prosessi on siinä vaiheessa, että yritän yhdistää pyhästä arkisen ymmärrettävän kokemuksen. Ja henkilögalleriaan kuuluu vielä Magdalan Maria.
No niin. Tämä tällä erää ymmärtämisestä omalta kohdaltani. Mutta mistä tietää ymmärtääkö runon, ehkä se on niin, että sen vain tietää. Ja minulle tärkeää: koen, tunnen, aistin koskettuvani, jonka kautta ymmärrys syntyy itselläni-
En ehkä tarkoittanut, että en ymmärrä Karjalarunoja, mutta se muistelon, ajan ja paikan maailma on minulle hyvin etäinen ja sen vuoksi se ei niin paljon puhuttele minua. Koen itseni yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi karjalaisuudessa.
Mutta oliko alun alkaen Terhin ensimmäisessä kommentissa kyse runon totuudellisuudesta? Ja olen kyllä itse kokenut aika ajoin, että tekstieni totuudellisuutta epäillään/vähätellään, vaikka en juuri teiltä LSPläisiltä.
Koen myös "tehtäväni" runonkirjoittajana erityisen haasellisena eli tavattomana, sisäisten vaatimusten lisäksi se liittyy tähän Allin lauseeseen "Runoilijan on mentävä sinne minne kukaan muu ei uskalla"(esimerkiksi minun kohdallani: mentävä kuolemaan) tai näyttää maailmalle se mitä kukaan muu ei näe (eli minun kohdallani: kuolemaa ei ole) >
mutta eikö useimmat taiteilijat ole saman tolkuttomuuden ja tavattomuuden edessä. Tärkeinä kaiketi on, että löytää sen oman "pääsanottavansa", joka ei ole piste vaan ameba, jossa silti saattaa olla yksi piste, josta lähtee monia eri lonkeroita liikkuvia. Taas tuli sellainen olo, että ymmärtääköhän kukaan nyt mitä yritän tässä sanoa.
Heko-heko, osta mopo, sano meijän Julle-vainaa aina seisketluvulla.
Terhi kyselee vaikeita runon ymmärtämisestä.
VastaaPoistaSitä alkaa heti pohdiskella, mitä runon ymmärtämisellä kulloinkin tarkoitetaan. ja sitä sitten joutuu erinäköisiin meta, meta... metasoihin. metatasoihin, että sieltä on vaikea itseä kuiville kangeta. Niinpä, tuppaankin useasti ohittamaan tämän tyyppisen ongelman Bo Carpelanin, mielestäni erinomaisella, lausunnolla:
"Tämä epävarmuus, jokin jota melkein ei ymmärrä - sitä minä vaadin kirjallisuudelta." Parnasso 4/2005
Niin on. Enkä sano tätä loukatakseni ketään, enkä ollakseni ilkeä. Totean vain Jorman lukija/kirjoittajalaadun: nojataan perinteeseen tai olemassa olevaa akatemiaan, älyllisesti. Halit <3
VastaaPoistaItse olen villi peruskoululainen!!!!!!!
Tähän voisin jatkaa laitamalla soimaaan Noitalinna huraan kuuluisimman laulun, mutten tee sitä, osaat sen kuitenkin ulkoa. Vilkutan vain täältä naapuríharjulta runolijaparvekkeellesi. Katso - näin.
VastaaPoistaIhana vilkutus _ täällä Sinulle __ HARJULTA TOISELLE LAHESSA - SALPAUSSELKÄ, ÄITEEN SELKÄ. JA NYT JO KATU ENNEN LATU - EI KUKAAN KESTÄ
VastaaPoistatajuutkopöpitnuoret:?
mun tytöt on niin nuorii, et ne luulee et se on PMMP.
Hyvää pohdintaa, minulla on usein olo että pikemminkin hyväksyn runon. Luen enemmän intuitiivisesti ja tunteella kuin että yrittäisin selittää mitä runolla tarkoitetaan. totta kai se on nautinto, jos on tajuavinaan jonkun yhteyden, mutta sekin on usein oman pään tuotetta, ei välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, mitä kirjoittaja tarkoittaa. Minulle runo on aika itsekäs matka tunnelmaan, maisemaan, tilaan, jonne ei pääse muuten. Voih, olenkohan joku sana-kolonialisti, tutkimusmatkailija?
VastaaPoistaMiekin vilkutan teille täältä omalta harjultani sinne Möysään. :)
Lealiisa,
VastaaPoistaVahvaan, myyttiseen Karjalaan nähden olen jopa minäkin tuntenut ulkopuolisuutta, mutta olen tehnyt sanojen (kirjailijoiden, runoilijoiden, matkaromantikkojen, kriitikoiden, tutkijoiden, muistelijoiden sanoilla) avulla jo niin monta matkaa sinne, että se maisema on minulle tuttu, uskallan jo sitä kommentoida.
Voi hyvin olla, ettei joku karjalainenkaan ymmärrä tai hyväksy.
Terhi, kyll myö ollaan ihan samall harjull.
VastaaPoistaAi hitsi, mie luulin jot miul ois iha oma harju.
VastaaPoista