Annaliisa
Nukuin runossa koko yön.
Kun hiekka valui silmiin
kirja kolahti lattialle.
Kuulin vielä silloin Leinoa" se on kaiken elämän laulu"
"se on elämän suuri laulu"
Nauha pyörii edelleen"siihen eivät haaveet aikuisien riitä"
Havahdun välillä ja pimeä
antaa luvan kun
"taivaskin riemusta salamoi"
"on ikuisuus huntuna morsiamen
ja elämä sulhasenaan "
Kyllä te muistatte
kuinka riemu on mieltänne koskettanut!
Kyllä te muistatte
senkin miten syvälle teihin menee
"tunteet kaartakaa tummien kattojen yli
ja saartakaa hänet jota rakastan"
" tunteet sulkekaa lämmöllä rakkaani syli
ja kulkekaa kauas äärin maailman
taakse paikan ja ajan
missä kaikki on rakkautta
yli muotojen näkyvän rajan"
Unisena käännän kasetin
vaivun taas "yli muotojen näkyvän rajan".
Aika levottomalta vaikuttaa tuo nukkuminen. Varo ettei mene runo-burnoutin puolelle. Ei vaan, vakavasti puhuen, hienosti valittuja lainauksia. Juuri tuollaiselta elämän pitäisi näyttää ja tuntua.
VastaaPoistaNiin kyllä oli vähän levotonta monine heräämisineen. Kääntää kylkeä ja tyynyä ja jalkaa.
VastaaPoistaLevätä runossa, mikä sen parempaa!
VastaaPoista