itseensä kadonnut
Tuhansia
tiedettä ja legendaa, oppien teoriaapölyisiä kuluneita sivuja, kilometreittäin
vierasta filminauhaa - guruja satuja
vierasta filminauhaa - guruja satuja
filosofian, alkemian alkemiaa
juuret juuret vaativat kasvaneet
juuret, juuret oppineet ja opetetut
sinun identiteettisi, ryhmän identiteetti
kansan identiteetti
kansan jaloviina ja bändin brandy
kysyy, mikä minä olen
pöydällä kaikki levällään, kaiken
vastaanotin ja kaiutin. Tyhjä
pimeä huone
-valot
ei ketään, ei mitään
kasvojaan, käsiään, ei edes peiliä, jalkojaan
joilla hän seisoo
Tunnelma joka tässä on saatu esiin, pidän paljon tästä, en osaa selittää miksi...eikä tarvitsekaan..
VastaaPoistaKiitos kommentista.
VastaaPoistaTäällä vasta huomaan, miten paljon tämä ryhmä on antanut ja vaikuttanut minuun kirjoittajana, hyvällä tavalla. Kiitos Jorma tästä runosta, koin sen teeman kiinnostavaksi - ryhmä, yhteisö, ja tälle ajalle ominainen kysymys: mikä minä olen? Ilman sitä tietoa ei kertakaikkiaan selviä.
VastaaPoistaTerhi osasi taas sanoittaa oleellisen, justiin niin se on, noin kun sanot.
VastaaPoista