Annaliisa 17.11.2009
Olen alkanut kuvitella Sofian
Miksi ei
Kaikkihan heidät on kuviteltava
joita ei enää ole
On oltava myös sellaista mitä
ei tiedä kokonaan
Armahtamisemme on
pakollista
On ne kaikki tehtävät joka
viikonpäivä
Ja jollakin tavalla tiedän
että juuri noin Sofiakin
teki
Olen vain kuullut
hänen nimensä; tietyllä tavalla lausutun
Niinpä. Ja hänen kirkkautensa on pehmeä ja maanläheinen. Kun tunnistan hänet jossain, jonkun toisen katseessa tai sanassa, koen olevani kotona.
VastaaPoistaKoen itseni etuoikeutetuksi, kun minulla on kosketus Sofiaan. Mutta sitä oikeutta ei osteta, se on matka.
VastaaPoista