Annaliisa
Uskon siihen mitä maailmassa näen.
On ihmisiä jotka näkevät eikä heillä ole
muuta uskontoa.
On toivoa aina kun vilpitön teko
toteutuu.
On rakkaus, menee läpi tiheyden, nostattaa
tuulet, yltää
sireenipensaiden kukkalatvoihin.
Paukuttaa perkeleitä ja inhon aatelisnimiä.
Jonain päivänä
kun maailma ei ole muuttunut miksikään
on kummallista tietää että häntä
minä rakastin, enkä saa häntä uskomaan
ettei se niin ollut.
Se toteuttuu jälleen teemarunoissa! Olen ehdottomasti näiden teemaviikonloppujen kannalla.
VastaaPoistaMiten upea runo, mutta vielä kirkkaampi jos leuen sen
Annaliisa kirjoittaa:
///////Jonain päivänä
kun maailma ei ole muuttunut miksikään
on kummallista tietää että häntä
minä rakastin, enkä saa häntä uskomaan
ettei se ollut niin.////////////
eikä ainakaan minulla ole mitään lisättävää
tähän kirkkaaseen ajatukseen.
Kummallista, miten nuo runojen loput onnistuvat kiteyttämään kaiken. Uskon Runon loppuun.
VastaaPoistaJuu. Tämä on runo, ei paatos, eikä julistus.
VastaaPoista