Penkolaatikko

Annaliisa/Suopursuhumala

Korven siimeksessä minä elän ja synnyin
täällä ovat ruohomättäät
karhunjäljet
neitseeksi tekevä maan haju

etanan kotiloita sateen jälkeen kokolattiamatto makuuhuoneessani
karhumiehen suudelman jälkeen uppoan sammaleelle
niin etääntyvät minusta tähdet karpalosuolla niittyvillan
valkoiset tupsut marjat kerätään koppaan

ja jäävät askelten jäljet siinä on hohdokas polku
ulkona katseiden raitilta
minuun tuijottavat kaikki kasvit puut
ja tumma lammikko
lintu kurluttaa mättäällä en kuulu sen elämään
se nyppii sammalikosta jotain nokallaan
ja katsoo välillä häiritsijäänsä
- se ei tiedä että silittäisin sitä
- yrittäisin opetella sen kieltä
- liitää niin kuin se

Kuinka vesi pysyy tummassa silmässä
eikä haihdu vuosienkaan myötä
ensi talveksi kudon karpalon punaisen villapaidan sammalraidoilla
saisinpa sen tuoksumaan suopursulta
Entä
ne juolukansiniset elokuut karhumiehen piipun syttyessä
vaelluksen päätteeksi
hylätyn eräkämpän oviaukolla

Siihen lämpöön minä itseni puserran
karhunsyliin
villansyliin
kerran vielä
aion maistaa karpaloita
pyörittää niiden himmeää ihoa käsissäni

Karhumies metsästää elokuita
kämmenellään kirpeät marjat
Suon tuoksu suussani
metsittyneellä ihollani
tihenevän usvan jano
Suopursuhumala