viikonloppu talven pituinen
herätä piinaviikkoon
nukkekodissa
korkkipyssyn poksahdus pahviseinän takana
lähtölaukaus
jyrsijät ottavat räjähtävän lähdön juoksupyörässä
koneet käynnistyvät
piiput tuottavat vaaleanpunaista hattaraa
keitän kerrankin kahvia
rappukäytävä
tie ulos
samalla oven avauksella
vetoketjusäkkiä viedään
vetskarin raosta
heilauttaa kättään huolettomasti naapurin Barbi Ken
koulujen ja vankiloiden pihat
paljastavat nokkima järjestykset
lihaksi tulevat elämän epäkohdat
perjantainpilli viheltää ja vuorot vaihtuvat
piparkakkulähiöt marinoidaan
keskikaljaa
koskenkorvaa
rommirusinaa
masennusnamuja
rusinapullapojat ja piparkakkumuorit
ahmitaan muruiksi
Tohtori Outolempi
myy ihmeruiskeen
poskeen ja pakaraan
kumpainenkin lähes pelastaa kuolemalta
valokuva
pölyisellä hyllyllä
uhmaa aikaa
mustavalkotelevision yläpuolella
menneisyydessä
maailma on vampyyri
natsipaavi
attentaatti
ruostuneita runkoja
maanteiden seurakuntia
onnen numero onkin kolmetoista
ilman ideologiaa
moottori murisee
vinku
Mielenkiintoinen on kokemusmaailmasi aina vaan. Se on niin perusteellisen oma, ja siinä sen vahvuus, herkullisuus, vaikka puhuttaisi mistä, se jotenkin soi omaa säveltään, no tieteski, muusikko...
VastaaPoista"Jyrsivät ottavat räjähtävän lähdön juoksupyörässä" on enemmän kuin loistava ilmaus!
VastaaPoistaMurisee se, HDko se siinä. Vinku on sittenkin romantikko, on se. Ei niikään urbaani, konesellainen vaan ihan kaks'pyttynen. Outolempikin siihen viittaa. hah.
VastaaPoistarunoilijan lompakko on sen verta levällään aina, että harrikoiden seasta murahtelee yksimukinen roju enkeli (royal enfield). kaikki ku ajaa harrikoilla, nii mä ja muutama muu mielipuoli puskee maiharit öljyhunnussa ja näpit paskassa "Brittihelmillä".heh.
VastaaPoista