Annaliisa/ Teeman Terijoen kirjalijoista kertovan ohjelman innoittamana päätin laittaa vanhan runon Brodskysta tähän
Kirjoitin Brodskysta runon kun olin lukenut hänen suomennetut kirjansa nobelin jälkeen, jonka tarkastin hänen saaneen 1987
Minä luin sen kirjan Brodsky
kävelin siinä sen maiseman josta sinä
et koskaan selvinnyt
Kirjoitit hienosti
niistä raidoista seinissä
ne ovat mukanasi kaikkialla
Meidänkin keittiössä oli sellaiset seinät
Niiden alapuoli on sinisen vihreää
ja yläosa jotain muuta
mutta jokapaikassa ne ovat poikki puolesta välistä
taitekohdassa aina joku rima tai ornamentti
Värien tavoin
seuraavat myös sanasi
Miten se oikein olisi
sinun maasi kielellä
"Ei oikein ihminenkään"
Teillä oli se iso kaappi
siinä yhdessä huoneessa
jonka sinä jaoit kahtia pakkilaatikoilla
niin että sait kirjahyllyt
Myöhemmin
jos olisit saanut matkustaa omaistesi luo
olisit voinut vilkaista vanhaan soppeesi
En tiennyt
ennen kuin sinua ei enää ollut Brodsky
että sinulla oli poika siellä
etkä saanut ollenkaan enää
nähdä häntä
Sitä
äskettäin Suomeksi ilmestynyttä
runokoelmaasi en ole saanut vielä lukea
Kun saan sen käsiini
luen sen sitten Sinulle ääneen
Hienoa, aivan erinomaista kerrontaa niin kuin on myös Äänen lumo- runossa (sorry tämä nippukommentointi). Sinulla on selkeästi on ääni, tarkastelun kulma, kulkemisen kosketus.
VastaaPoistaLaita lisää, kiitos.
Kiitän sanoistasi. Kiitos. Pirullinen pimeys saa tekemään kirjaimia, tai lukemaan, tai nukkumaan.
VastaaPoistaÄäni, se on se ydin, oma ääni. Hyvä kuulla.