Hänelle joka

Hänelle joka lomallaan rannan kivellä
tahi ahon laidalla kirjoittaa


Kuulehan mitä tänään kotimatkalla kohtasin

En tiedä sen luokkaa tai lahkoa,
mahtoiko se olla kolmipolvea
vai sekamittaa; sen rytmi oli
kuitenkin vuorottaista. Säkeistöt
tasasuikeita ja säkeitten kukat
huiskiloisia.
Se kuulosti puolisoinnillisesti vastakkaiselta
vaikka olikin selvästi säteittäinen
Poljento oli kertovan hankahaarainen,
hedelmällisen luumumarjamainen
Tyyliltään sen kehä
oli sikiäisisalainen, tunteiltaan
ehytlaitainen ja ajatukseltaan
se oli herttamainen
Omaperäinen se oli myös,
sen palho oli karvaton
ja varpu isohampainen. Kukintoharsu
sillä oli melkein terttumainen. Osa kukista
oli perällisiä, suurin osa perättömiä.
Kerrottu se oli, erilehtisesti
parilehdykkäinen, mutta tarinaa
se ei sisältänyt, pelkkä
tunne, voiman muoto se oli
ja varmasti itserakas jonkin
näennäisnarsistin etäinen sukulainen



Lähdeviitteet:
V.Arti 1930: Runoanalyysin opas
Otavan värikasvio 1963 Linnen teennäisjärjestelmä