Sandaalit
Hän nukkui rannalla, oli lämmin iltapäivä.
Hiekkaunessa hän nousi ylöspäin eikä muuta kuin levitteli käsiään
ja lensi yli kattojen.
Ei ollut evästä mukana, janotti, läpsyteltyään
epämääräiseen suuntaan
käveli sisään Pitkäpubin avoimesta ovesta
hiukan hapan siideri oli ylihyvää
eikä pian huomannutkaan kuinka hän ulkona, kadulla
oli taas kevyt kuin unessa rannalla.
Hän vilkaisi yli kattojen ja levitti kätensä kuin kokeillakseen kantavuutta.
Niin jäivät sandaalit asfaltille, eikä
hän tällä tiellä niitä tarvinnutkaan.
Annaliisa L.
Avot. Vaikeuksien kautta voittoon. Tervetuloa.
VastaaPoistaHieno alku sinullakin. Niin eläväinen ja tosi.
Hei Anna-Liisa, vihdoin tapaamme täällä!
VastaaPoistaKohtaakohan mun varvikkaat ja sun sandaalit jossain:) Hieno runo!
Hyvä hyvä Anna-Liisa! Kengät on kyllä erittäin inspiroiva teema!
VastaaPoista