Lapsesi kävelevät käsikädessä kappelin ruumishuoneelle kuin koululaiset ilman aapisia.
Kukkamekkojen helmat heiluvat tuulessa.
Kuva on piirtynyt verkkokalvolleni. Toinen kääntää katseensa kuin varmistuakseen että kävelen heidän perässään.
Suljen arkkukuvasi valkoiseen kirjekuoreen. Sinulla ei ole siinä vaaleansinistä rusettia, koska, meijän iskä ei rusettia käytä, sanoi tyttäresi ja pyysi sakset. Et sinä käyttänytkään. Et ainakaan sinistä.
Värisi on ruusun punainen veren punainen punaisen punainen.
Lapsesi kantavat uurnaasi, sinua niin kuin sinä olet kantanut heitä pinnasänkyyn.
Tuuli pöllyttää hiekkaa käytävällä ja nurmen sänki taipuu.
Kuva on piirtynyt verkkokalvolleni. Toinen kääntää katseensa kuin varmisuakseen, että kävelen teidän perässänne.
Kiitos. Koen edelleen hetkiä, milloin tajuntaan jysähtää, ettei iskää ole... meidän silmille. Tämän runon lukeminen oli yksi niistä. Kuljin lapseni kanssa kesällä samaisia kiviä pitkin, muistelin, keräsimme käpyjä. Lapseni huusi hu-huuuuuu taivaalle. Soitin sinulle. Ei haittaa vaikka et vastannut, varmistin vain, että kävelet meidän perässä:)
VEREN VÄRI
VastaaPoistaLapsesi kävelevät käsikädessä
kappelin ruumishuoneelle
kuin koululaiset ilman aapisia.
Kukkamekkojen helmat heiluvat tuulessa.
Kuva on piirtynyt verkkokalvolleni.
Toinen kääntää katseensa kuin varmistuakseen
että kävelen heidän perässään.
Suljen arkkukuvasi valkoiseen kirjekuoreen.
Sinulla ei ole siinä vaaleansinistä rusettia, koska, meijän iskä ei rusettia käytä,
sanoi tyttäresi ja pyysi sakset.
Et sinä käyttänytkään. Et ainakaan sinistä.
Värisi on ruusun punainen
veren punainen
punaisen punainen.
Lapsesi kantavat uurnaasi, sinua
niin kuin sinä olet
kantanut heitä pinnasänkyyn.
Tuuli pöllyttää hiekkaa käytävällä
ja nurmen sänki taipuu.
Kuva on piirtynyt verkkokalvolleni.
Toinen kääntää katseensa kuin varmisuakseen, että kävelen teidän perässänne.
Laskemme puisen veneesi
valkoisella nauhalla
multaiseen virtaan.
Jos olisit nyt tässä
katsoisit minuun;
vaihtaisimme silmäkulmia.
Sinä olet tässä. Minussa.
Piirtynyt solukkooni
virtaavaan vereeni.
Tuuli kääntyy, kuulen veden
hakkaavan kutsun rantakallion kyljessä.
Vaihdamme silmäkulmia
vinosti hymyillen
lasken irti köydestä
ja työnnät veneesi vesille.
Omistettu Annulle, Kaisalle ja Jullelle
Kiitos. Koen edelleen hetkiä, milloin tajuntaan jysähtää, ettei iskää ole... meidän silmille. Tämän runon lukeminen oli yksi niistä. Kuljin lapseni kanssa kesällä samaisia kiviä pitkin, muistelin, keräsimme käpyjä. Lapseni huusi hu-huuuuuu taivaalle. Soitin sinulle. Ei haittaa vaikka et vastannut, varmistin vain, että kävelet meidän perässä:)
VastaaPoistaIskän tyttö