JIPII VINKU - TERVETULOA!
Ny meitä on jo neljä.
Odotan innokkaana runojasi.
Mitä eroa mielestäsi on runolla, joka luetaan/
esitetään ääneen ja runolla, jonka lukija lukee itsekseen?
Mietitkö kirjoittajana runon käyttötarkoitusta vai
kirjoitatko vain? Mitä sinä tai kuka tahansa miettii tästä asiasta?
Sopivatko kaikki runot "lavarunoiksi"?
Onko niillä eroa, tarvitseeko olla, jos on niin mitä?
Olen pohtinut ja pähkäillyt tätä asiaa paljon viime aikoina.
Huomaa, että kotkan sm-lähestyy, kun tällaisia pohdin.
L
Vinku? Missä? Kivaa!
VastaaPoistaEi kai Vinku ole vielä mitään sanonut,
VastaaPoistamutta hän on kirjautunut :) L
Ensin tuli mieleen että esitettävän runon tulisi olla kohtalaisen mittainen, että haiku muka olisi liian lyhyt.
VastaaPoistavaan heti tämän ajatuksen jälkeen tuli mieleen tänä kesänä Messilän kirjalijakokouksen yhtedessä järjästetty runoilta, jossa mm. kaksi japanilaista haikun taitajaa esitti omia runojaan, omalla kielellään. Ja, ne kuulostivat hyviltä, rytmikkäiltä. Vaikka en japaninkielestä mitään ymmärräkään.
Pitääkö esittävän runon olla mukaansa tempaava. voi olla. mutta siinä on iskelmän vaara. ja huumorin viljelyssä on taas vitsin vaaara.
Syvästi filosofinen runo vaatinee kuuntelukerran lisäksi muutaman lukukokemuksen. Joskin ,tässäkin tapauksessa runoilija itse, painotuksillaan, voi tuoda esille haluamiaan pointteja , joita lukija ei ehkä itse havaitse. Kumpi parempi. en tiedä.
Äskeisestä tuli sitten taas mieleen Markku Kosken kolumni(Huutavan ääni kaupungissa) tämän päivän ESS:ssä. Se on mielenkiintoinen kirjoitus, ja kannattaa pitää mielessä runoakin kirjoittessa, esitettäessä.
Slamista en sano mitään. Siinä on se kilpailu ja pisteidenantoaspekti.
Äänirunoutta, (eri juttu?) kannattaa tsekata osoitteesta nokturno.org
ja jos haluaa itseään koetella voi katsoa vaikkapa youtubesta (terveiisä M Koskelle)
Ukon
http://www.youtube.com/watch?v=l6-vXEaWKkE
taikka
Christian Böök
taikka
Leevi Lehto
joka Lahden ensimmäisten kirjamessujen runoillassa Panimolla esitti mm.teoksensa Sanasade. Ne, jotka olivat paikalla, muistavat.varmasti
http://vids.eu.org/view-id-2224756.html
Poetry slamista: näen tapahtumassa paljon hyvää, vaikka se onkin kilpailu - ja miksei olisi - runoilla on kilpailtu jo vuosikymmeniä ja lopulta kilpaillaan koko ajan: paikalliset kilpailut, valtakunnalliset kilpailut, kilpailu siitä kuka saa kustannussopimuksen. Slam-kilpailu tapahtuu yhdessä kolemen minuutin hetkessä ja sen vuoksi se on haasteellinen. Lisäksi "tuomarit" ovat varsin kirjavaa sakkiaa ja jokainen on potentiaalinen kuulija tai lukija. Sopivan takateemista minulle.
VastaaPoistaOdotan tulevasta Kotkan tapahtumasta sitä, että tapaan runoilijoita eri paikkakunnilta.
Mielenkiintoinen ajatus on runon rytmi ja ääni: minullekin on jäänyt erään kirjailijakokouksen runoillasta mieleen tanskalainen naisrunoilija. Hänen runonsa soljuivat rytmikkäästi, eikä minua haitannut yhtään ymmärränkö sisältöä. Jos minulla olisi tilaisuus joskus lukea runojani kansainvälisessä seurassa valitsisin ehdottomasti mukaan alkusointu-osastoni.
Vuorovaikutustilanne yleisön kanssa on tärkeä, mutta mitä lukija odotta yleisön reaktiosta. Lähtökohta on mielestäni kuitenkin se, että runon kirjoittaja lukee/esittää itse oman tekstinä. Runon kirjoittajan ei tarvitse olla näyttelijä tai lavakoomikko hänhän on runoilija!
Olen itse ajatellut tuota samaa, että mukaansatempaavuudessa on ehkä se iskelmän vaara, mutta toissalta (koska olen laulutekstjäkin tehnyt) ne toimivat ihan eri formaatissa kuin vapaamittainen runo, joka voi olla mielestäni mukaansatempaava olematta laululyriikkaa tai iskelmää. laululyriikan/iskelmän lähtökohta on se, että se on vahvasti sidottu musiikkiin.
Sitten taasen huumorin vitsin vaarat. Me ihmiset kaiketi ajattelemme että aina pitäisi saada porukka nauramaan, huutamaa, ähkymään tai äänekkäästi reagoimaan ja, että se on hyvän lavarunon tae?
Jos vähän Ristosofioin niin parasta olla reagoimatta ja tunne on eri asia kuin reaktio. Tunne on syvällä, reaktio pinnassa.
Tulee mieleeni sinun lauantainen runo Ballaadi buudelista. Se ei ollut vitsi, vaikka olikin humoristinen. Eikä se ollut iskelmä, vaikka olikin mukaansatempaava.
Pohdinnastasi avautui itselleni uusia näköaloja ja vei pähkäilyä eteen päin - kiitos. Jatketaan.
Mitä muuta ajattelevat aiheesta?
Esitettävän ja luettavan runon eroista tuli mieleeni oma tunne siitä, että runoa esitettäessä sen henkilökohtaisuus ei niinkään ole esteenä, kun taas luetuksi tarkoitettua runoa julki tuodessa itsekritiikki tuntuu kasvavan paljonkin.
VastaaPoistaOn mielestäni runoja, jotka toimivat paremmin luettuina ja runoja, jotka toimivat paremmin livenä. Sitten on runoja, jotka toimivat joka tapauksessa. Jotkut runot vaativat nähdäkseni pureskelua eivätkä siitä syystä välttämättä avaudu yleisölle lavalla. Toisaalta joku voi silti onnistua esittämään kyseisenlaisen runon hyvinkin ymmärrettävästi, esimerkiksi hitaasti tai taukojen avulla.
Runot saattavat mielestäni joskus toimia vieläpä paremmin jonkun toisen esittäminä. Ehkäpä jotkut runot jopa syntyvät ainoastaan lavakäyttöön ja jotkut vain luettaviksi. Ehkä runo ei syntyessään kysy minne se on menossa? :D
jep,
VastaaPoistanyt on eka runokin laitettu mukaan.
lavarunoista kuten taiteessa aina ja
iänkaiken, toiset tykkää ja toiset ei.
vaisto vie, kuunnellaan sitä.
Hei Visa ja Eeva,
VastaaPoistanyt vasta huomasin kommenttinne.
Niin juuri noita ajatuksia mitä Eeva laitoit olen pohtinut - onko jokin runo liian symbolinen/kuvikas/(ei luettavaksi ääneen,) mutta slameissä kyllä, jos haluaa menestyä - kuka nappaa kolmessa minuutissa ja kenet.
Ehkäpä slam-runous on JO NYT (no sehän kuullaan pian Kotkassa) tai ainakin tulevaisuudessa aivan oma runouden muotonsa ja kielensä, mutta en soisi sen kuitenkaan lähteä kilpasille teatterin tai lavakomiikan kanssa, koska mielestäni slamissa on arvokasta juuri se, että siinä elävästi kohtaavat runo-runoilija-kuulija, ilman rekvisiittaa ja muuta tilpehööriä. Enkä soisi sen olevan myöskään 3 min. soittoa kaupallisella radiokanavalla.
Pidän ajatuksesta: "Ehkä runo ei syntyessään kysy minne se on menossa" tätä ajatusta mukaillen, runo kirjoittakoon runoilijaa! Ja runoilija puolestaan kulkekoon niin vapaasti kuin rohkenee. Ja "vaisto vie kuunnellaan sitä," niin kuin Visa kirjoittaa. Ehkäpä kaiksessa on kyse juuri näkyväksi tulemisesta.
Kohta tavataan merikaupungissa, mutta muistetaan aina juuremme "Nastola on Lahden alitajunta"
Ja Eevan sanoin:
"On runoja jotka toimivat jokatapuksessa!"
Kiitos. Hyvät pohdinnat ja viritykset tulevaksi viikonlopuksi.