olet
tähtienvälinen
avaruus
mielesi,
muistisi
pakenevien
linnunratojen matka
Melankoliasi
pulsareiden b-minor
Silmiesi kosteus, usva
sumun aaltojen
iätön rytmi
Tuota se kevät tekee... euforiaa, lievää psykoottisuutta. Olisiko runoilija rakastunut?
VastaaPoistaHah, thankjuu, Pega. Runoilijan olemukseen kuuluu, kunkin senhetkisen mielentilan lisäksi, olla Aina rakastunut, jos ei kehenkään toiseen, niin itseensä. ('psykoottisesta' minulle tulee mieleen 'lepositeet'; täytyy tarkistaa Wikipediasta)
VastaaPoistaKehittelin tätä toissapäivänä pyöräillessäni hurjassa lumisateessa Kärpäsenmäkeä - alaspäinkin piti polkea, tällä kertaa. Ajattelin norm. rakkauden kohteen lisäksi Rolf Edbergin teoksia Siru linnunrataa ja Puiden varjo - kuinka meissä kaikissa ovat samat alkuaineet alkuräjähdyksestä alkaen.
Piilevä Jorma-ihminen on puolentoista vuoden sisällä näyttänyt elomerkkejä.
VastaaPoistaMäärärahojen puutteesta johtuen psykoottiset runoilijat (katoavaa kansanperinnettä) saavat näinä aikoina olla suhteellisen levottomia ja juoksennella pitkin pientareita ja pihoja levottomana. Lepositeita ei anneta, vaikka niitä pyydettäisiin. Ehkä ne voi ladata Wikipediasta?
Vaikka en ymmärtänytkään pulsareiden mitä se nyt olikaan niin runo oli valoisasti kaunis ja monipuolinen niinkuin maailmassa olisi sittenkin monta mieltä.
VastaaPoistaKiitosta vaan kommentoijille.
VastaaPoistaSuhteellisen levottomien aikojen johdosta tää vetäytyis nyt lataamoonsa kunnes jokin elonmerkin kommervenkki taas ilmaantuu.
Elonmerkin kommervenkkiä odotellessa, niin tiedoksi, että lepositeitä ei tarvitse etsiä Wikipediasta, niitä löytyy varmaan Googlen Bloggeristakin heti siitä särkylääkkeiden ja rannetukien vierestä...
VastaaPoistaKitooosh!
VastaaPoistaVallan huumaavaa tämä runous, sykähdyttää.
VastaaPoistaJa lievä esipsykoottinen oirehdinta mahtunee näin keväällä ihan viiterajoihin, kun kyseessä on sentään runoilija!