Odottamaton


rastaan punainen laulu

oksalla ylimmällä

      missä illan tullen varjojen suonet

       pumppaavat yötä


Puuhuilun ääni

liikuttaa maata,

maa heiluttaa suuria rakennuksia

talo keinuu äänen päällä

ranta kuohuu

nousee nilkkoihin asti

ulappa loiskuaa ikkunoissa

helmat ja hihat sulavesistä raskaat


Ennen unta

päivä vetäytyy taivaan taakse,

liukuvärjäytyy näkymättömiin

          jäljelle jää vain silkin tuntu

tiukuhelähdys

ei oikeastaan värejä lainkaan


Uni

suuri ja ryppyinen lehti

sateessa kastunut  purje

retkottaa julkeasti

kämmenet auki  silmät ja suu

nousee äkkiä

ennustamattoman tuulen voimasta


uneksijan talossa

ovet yötä päivää auki

pikkukärpänen saa lentää

kuin mikäkin uudenmaailmanvalloittaja