Nukkumiselle rakennettiin oma
huone
lapset kantavat seinäsammalta
pienin sormin työntävät
hirrenrakoihin
(hypellen askelet takaisin).
Huoneessa joka on untamme varten,
sänkyä kantavat vankat jalat
istumme reunalla
vertailemme jalkojamme
ovesta yö, sammaleen kuivat nauhat
ikkunasta aamu kirkkaasti
yhdet linnut kiilautuvat hirsien väliin
toiset päänalusiin
muuraavat pesiä, asettelevat risuja,
pelto alkaa sulaa
kantautuu lehmien ammu
Nykyisin on nukkumiselle omia huoneita. Lintukin rakentaa omaa majaansa.
VastaaPoistaKehveli minkämoinen rakenne tässä runossa.
VastaaPoistaEnsimmäisessä säkeistössä kertoja on kolmannessa persoonassa, mutta kuitenkin
jollakin lailla lukija voi aavistaa tämän liittyvän toisen säkeistön me-muotoiseen kertojaan.
Kolmannessa vars. kertoja puuttuu, havainnot tulevat kauempaa kuin olisivat olleet olemassa
jo ennen.
Viimeiset kaksi riviä ovatkin sitten tiivistä runon juhlaa.
Kiitos vinkistä J.M sillä en tuohon asiaan kiinnittänyt edes huomiota. Sitä ei kiinnitä huomiota lukiessa kaikki menee niin sulavasti säkeestä toiseen. Kiinnitin enemmän kevyenpehmeään kerrontaan ja tunteeseen kuin itse olis paikan päällä. Katsomassa lasten touhuja ja huoneen rakentumista. Kiitos
VastaaPoista