perjantai 4. huhtikuuta 2014
joka keväinen
vesipisaraa koossa pitävä jännite
sammaleen värinen
minussa
pihlajankerkästä singahtava kujerrus
huutaa en uskalla
odota
hän tulee ja katsoo ikkunasta sisään
kuule
Miten suolassa uitettu höyhen nirskuu!
tuuli puhaltaa television läpi
nostaa ilmaan paksua helteiden kiharaa
kaikuu autius asuu autiudessa asuu joku
aavikko on aina joko valkoinen tai musta valkoinen musta
pimeän hiekka tuoksuu
kesä kaikuu
helteiden ja yön julmaa sekoitusta
pian unohdetut ovet
unohtavat
saranoiden värähtelyn muistan
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Erinomaisen keväinen.pihlajankerkkineen.Olisko merenranta lähistöllä, koska on suolassa uitettu höyhen tavattu.
VastaaPoistamutta, toisaalta
television katselun kautta otetaan tilanteeseen etäisyyttä, matkataan, palataan , muuttolinnun matkassa, kukaties.
Ovet, saranoiden muisto, unohdus.
Hyvä.
Sinun runosi ovat ihanan kevyesti puhaltavia. Sopivan suolaisia jää jano nauttia uudellee.........useasti.
VastaaPoistaHyvä kuulla runoääntäsi! "helteiden ja yön julmaa sekoitusta", ja muutenkin ihanan arvoituksellista ja maukasta runokieltä. Kiitos!
VastaaPoistaWau!
VastaaPoista