NIINITIE NOIR

poikanen ja mies
yhdeksäntoista
olet jo nainen
kaksikymentäkolme
nuhjuinen PV 544
pakki silmässä rengas
vingahtaa tallin lattiaa vasten
taustapeilissä vilahtavat vihaiset silmäsi
kun kumahtaa
kaikki pillit vislaavat yhtä aikaa
viha vaihtuu vapinaan
tuore murha
hyytävät askeleet kohti takapuskuria
puoliksi alta sinkoat
kirouksien kimpun
lätärinä päin naamaa
rappukäytävässä puristat kalustani
känniset nuoruutemme
huumattuna hullulla rakkaudella

myöhemmin sait
lapsen ja syövän
pihapuiden varjoissa
lehtien kahina ilmassa
unessa ja läsnä
iholla sen tuntee värekarva
pihatietä pitkin
navalle asti
se menee todella hyvin
unessa se ei vaikuta meihin