HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014



__


Ehkä, kirjoittaminen on ainoastaan tottumus, tapa! erotella harmaan sävyjä toisistaan, kutoa purkaa silmukka kutoa purkaa.


Aamulla kaksi aurinkoa nousee, ja otsallesi on pudonnut yön jälki: painavaa avaruusrojua. Maan vetovoima ja toisaalta painovoima repivät suuntaa. 


Ehkä, sanaoista yritetiin rakentaa turvaa, talosta temppeliä.


Urheilijat, ovat irti ja juoksevat sykemittarin kanssa penkereellä. Tiekin olisi tarjolla. Ehkä, juuri sen vuoksi tarpeettomuus on pistänyt, hurmannut neulan jonka silmään on itsensä ujuttanut.

Murtuneet kielet nimitetään ennen löytämättömiksi pirstaleiksi.

Ehkä suuntaa vaihtamalla ne ovat vain turhautuneen ihmisen kuvituskyky uudelleen päivittää asema- paikka universumissa, nimi.

_


(c) LealiisaK




1 kommentti:

  1. Hyvä Lealiisa!
    Näin me ruojat pirstaloidumme neulasilmän läpi.
    Leveä tiekin oisi tarjolla, vaan oman universumin polku on armain.
    Kiitos.

    VastaaPoista