Piste. Kuka päättää sen paikan runoilijan lauseissa piste. Voiko sen  merkitys kasvaa kokoaan suuremmaksi? Voiko se antaa mahdollisuuden  jättää taakse ja katsoa selkeämpänä eteen. Ilman sumua. [piste]  Hakasulut ovat vakuuttavammat kuin pehmeät pyöreät muodot. Onko  kohteliasta laittaa piste merkintöjen sisään? Onko se kohteliampaan kuin  ! Vihjailevat merkit ja sanat ovat runoudelle ominaisia. Entä elämälle?  Piittaako se vihjeistä, seuraako niitä? Vai onko kerta toisensa jälkeen  ja kaikkiaan puhuttava sanoilla ilman piilomerkityksiä. Nyt Minä  Kirjoitan Pisteen Menneisyyden Tarinoille?
Vain hengästyen:  nytminäkirjoitanpisteenmenneisyydentarinoille. Piste. Runokoulussa opin  jo hyvin nuorena, että vain lahjattomat ihmiset käyttävät kolmea  piste-merkkiä peräjälkeen. Onko opettajaan aina uskominen? Entä itse  elämä? Ehkä se on riippuvainen näkökulmasta. Jos mielikuvittelen itseni  Saturnuksen renkaalle luistelemaan minun ! . tai ; ovat  merkityksettömiä, itsestään, vaivattomasti luonnon kierrossa toteuttavia  muutoksia. Kun katselen elämää näyttöpäätteen avaruudessa HUUTO, PISTE,  PUOLIKAS ovat suurempia kuin itse olen. [...juuri sen vuoksi  kauheita...] Ja helpottavia merkkejä; voi uskoa tekevänsä oman luontonsa  muutoksen. Pisteen. Todellisuuden.
Siinäpä se, mihin laitan pisteen, vai enkö laita sitä nyt ja tähän. Lukijakin voi tarvita pistettä tai yrittää sivuuttaa sen. En tiedä pisteen paikkaa tänään.
VastaaPoistaTerhonen keksi sen hyvän sanan: Hymytystä - kommentista tuli se mieleen. Ja pyyntö itselleni: jos et anna itsellesi armoa, anna edes lukijoille; hymytystä edelleen. Kiitos AL
VastaaPoistaAL, kirjoitin tästä parannetun version omaan blogiini. http://www.sananjalkoja.blogspot.com
VastaaPoista