Antakaa minun jäädä talveen
pimeän lumen valoon.
En tahdo vihreää riemuanne
en kaipaa heittelevää tuulta.
Antakaa minun jäädä!
Ilman pilkkaa.
Talven valoon, se
puhuu lumen äänellä:
hitaan ja mutkattoman kielen ymmärrän
siinä voi asua leväten, rakastaa.
Antakaa minun jäädä. Talvi on sinulle se jossa haluat olla etkä kaipaa kevättä, kesää. Niin päinvastoin voivat asiat olla että käännän itse tämän ajattelun juuri toisinpäin.
VastaaPoistaOlet päässyt uuteen runomaailmaan.
Juu, tosihyvin kirjoittaa Lealiisa nyt. Nurinpäin käännetty kevätväsymys tai jotain senkaltaista. Hah.
VastaaPoistaNiiaa, pokkaa, niiskasee ja kumartaa runoilijatar.
VastaaPoista