Kahdeksan kuukautta.
Omenapuun kukista
tuli lunta.
Oudoksuen hukkasin
kaiken. Laatikot
nielivät entisen.
Ja nyt.
Tuntemattomat viestit
saapuvat takaisin.
Aamulla ennen yhdeksää
taivas vaalenee.
Se on lupaus.
Tavarat etsivät
sijansa, ihmiset
tarkoituksensa.
Voiveikkonen, tervetuloa takaisin.
VastaaPoistaJa paluu runoon on hieno. Tämä on lupaus, eikö?
Ihanaa Anita. Kylläpä kesti - mutta kannatti odottaa.
VastaaPoistaLoppu on kyllä kruunu - kolme vikaa säettä!
Ja tähän nyt samaistun, sillä omenapuunkukkien alla tein ensimmäistä versiota, kokosin ja valitsin runoja, mitkä kirjaan tulee. Tuleekohan yhdeksän kuukautta täysi kohta?
Mä oon niin räkänä ja poikki. Että vähän jo pillityttää...
Omenapuun kukista tuli lunta on hieno ajatus. Ja nuo viimeiset kolme riviä myös minusta hienot.Hyvä kokonaisuus.
VastaaPoistaOnnellinen täysi pysähtyneisyys.
VastaaPoistaHieno runo, yksinkertaisesti.
Kiitos kommenteista. Joo kyl mää varmaan Jorma yritän ny pysyä sivuilla, mut oon niinkö poliitikot että mitään ihan varmaa en uskalla luvata :)
VastaaPoista