Tunsin itseni jo kauan sitten
Tiesin että minä se olen joka nauraa suree ihmettelee
Jonain yönä katosin
Muistin entisen minäni sen tutun hei vaan
Hänessä oli enemmän optimismia kuin pessimismiä
Tiedän mitä etsin
Siitä en ole varma
kenelle se kuuluu
_
Sellainen nälkä
ei ole totta
olethan syönyt juonut kaikkien ympäröimänä
Se
nälkä ei kadonnut
se piti unohtaa
piilottaa -ei tässä mitään
hymyilin
etten särähtäisi ennenkuin ajastin piippaa
ja hetki olisi sopiva
nälän ymmärtämiseen
_
Jovain Annaliisa. Tammikuu alkaa hienosti.
VastaaPoistaEi nälkä mihinkään katoa. Runo on hieno. Tervetuloa takaisin.
Kiitos Jorma kauniista sanoista.
VastaaPoistaKIva olla taas täällä.
Linja jatkuu.
VastaaPoistaHyvin miellyttävää kerrontaa (aurinkoisesti-sanan jättäisin kuitenkin pois).
"Sellainen nälkä
ei ole totta"...juuri nii, tällaista lisää!
Ps. tervetuloa myös Rikkaruohoihin
Joo olit oikeassa, poistin sen yhden sanan. Kävin myös Rikkaruohossa. Kiitos vinkeistä.
VastaaPoistaEn juuri osaa nyt mitään sanoa runoista. Pidän molemmista. Ja mukavaa kun olet taas säkeillä, ollaan odotettu!
VastaaPoista