HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Tammikuu

Tunsin itseni jo kauan sitten
Tiesin että minä se olen joka nauraa suree ihmettelee

Jonain yönä katosin
Muistin entisen minäni sen tutun hei vaan
Hänessä oli enemmän optimismia kuin pessimismiä

Tiedän mitä etsin

Siitä en ole varma
kenelle se kuuluu
_

Sellainen nälkä
ei ole totta
olethan syönyt juonut kaikkien ympäröimänä
Se
nälkä ei kadonnut
se piti unohtaa
piilottaa -ei tässä mitään
hymyilin
etten särähtäisi ennenkuin ajastin piippaa
ja hetki olisi sopiva
nälän ymmärtämiseen
_

5 kommenttia:

  1. Jovain Annaliisa. Tammikuu alkaa hienosti.
    Ei nälkä mihinkään katoa. Runo on hieno. Tervetuloa takaisin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Jorma kauniista sanoista.
    KIva olla taas täällä.

    VastaaPoista
  3. Linja jatkuu.
    Hyvin miellyttävää kerrontaa (aurinkoisesti-sanan jättäisin kuitenkin pois).
    "Sellainen nälkä
    ei ole totta"...juuri nii, tällaista lisää!
    Ps. tervetuloa myös Rikkaruohoihin

    VastaaPoista
  4. Joo olit oikeassa, poistin sen yhden sanan. Kävin myös Rikkaruohossa. Kiitos vinkeistä.

    VastaaPoista
  5. En juuri osaa nyt mitään sanoa runoista. Pidän molemmista. Ja mukavaa kun olet taas säkeillä, ollaan odotettu!

    VastaaPoista