sen voit nauttia paksureunaisesta lasista,
jopa posliinisesta mukista.
Rose'n solisevan naurun rosoisesta pikarista.
Ohuilta reunoilta, valkoviininkostetuksen, muistin suojasta.
Veden kirkkaasta kristallista
aah, niin kuin rakkauden, johon et enää uskalla uskoa
mutta silti voit siihen sukeltaa, selvästi lävitse nähdä,
lentää molempiin suuntiin.
Kuinka kevät puhuukaan monikielisesti runoilijasta riippuen.
VastaaPoistaKolme viimeistä säettä koskettavat minua.
Ja punaviini on aina parempaa ruukusta kuin lasista :)
tai siis vrt ruukku=paksureunainen posliinimuki:)
VastaaPoistaKevät kirvoittaa runoilemaan. Ja rakkauden pohdintahan on osoitus sen tärkeydestä uskoi siihen tai ei. Viini välillä tarpeellista.
VastaaPoistaPunainen viini, suht lämpimänä,
VastaaPoistapaksureunaisestakin ruukusta, kuin
pitopöydän päässä matkalaiselle,
uupunut, mutta uteliaana kievariväen korskuntaa,
hevonen jo tallissa.
Rosen nopeat väri, jalallinen lasi, kevyt
valkoinen ja veden valkoisen (jääpaloja?)kristallin arvokkuus, matkamuistoliikkeen kimmellys.
Rakkauden uskoisin
uskaltaisin sukeltaisin sukelluksiin läpi, kelluisin.
Huimausta huimausta!
Ktos, kiitos teitille. Täytyypä jatkosssa muistaa tuo Lealiisan esille tuoma ruukku-sana; onhan se nyt paljon rosoisempi ja runollisempi kuin minun muki. hah.
VastaaPoistaMinä tahdon heti chr:n kievariin, ponit talliin ja ruukut pöytään, laakson juurella, vuoristopolun kupeessa... koska lähdetään... puheensorinan suloisuus.
VastaaPoista