Tiistaina syyskuussa 18.59, kolmea päivää ennen syyspäiväntasausta kirjoitan: Ihmeellisen värinen taivas. Eikä tuo lause kuvaa mitään. Kirjoitan: Mikä on tämä taivaan ihmeellinen väri? Tai. Minkä värinen on ihmeellinen taivas? Mitä värejä sekottuu valopalettiinjuuri nyt, kun koen, että olen keskellä renesanssiajan maalausta, Lahdessa Pyhättömänmäellä 2011? Pudottaako Rembrant taivaasta valoa suurina pisaroina? Tai väitän: Rembrant pudottaa taivaasta valoa suurina pisaroina. Pisarat taittavat laskevan päivän värit: siennan keltaisesta sitruunaan, tiilen punaisen, violettiin joka on taiteilijan kärsimys, purppuran vaalea ja hento sininen, miltei vaalea turkoosi, jostain vielä lohen puna pilven poskelle. Ihmeellinen maalaus! Pensselillä en sitä ainakaan tavoita. En sanoillakaa. Voin kertoa mielikuvan ja tunnelman. Minä tiedän tammikuun sinen, mutta mikä on tämä väri, joka tasaa yön pidemmäksi päivää.