Sataa kaksi viikkoa,
saappaat tarttuvat
mutaan. Ikävä
musertaa asukkaat
hiljaisiksi, ajatuksista
painaviksi.
Vain keittiön liesi on
lämmin. Pieni pala leipää
kastettuna kevään vihreään.
Kielellä suolan karheus.
Fiamma itkee äänettömästi,
tyhjä lusikka kädessään.
Mamma, dove sei?
Ilman sinua mikään
ei maistu entiseltä.
Ilahduin runojesi selkeydestä. Jotenkin nämä näen taas niinkuin videolla olisi kuvattu filmi ja siinä ei tarvitsisi sanoja. Mutta se on minun pääni tapa kokea runo, nähdä se samalla kun lukee.
VastaaPoista