HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Hän asuu toisessa maassa mutta Euroopassa. Hän kirjoittaa kirjoja. Hän puhuu henkilöiden, kuviteltujen tai elävien tai jo kuolleiden kanssa. Laittaa heidät keskustelemaan. Saadaksemme tietää. Siinä on hänen aseensa. Siinä se että ymmärrän taas vähän enemmän. Tiedän että kaikkialla on niitä joita voi nimittää ystävikseen, vaikka he eivät olekaan jokapäivän tuttuja. Toisten sanat sanovat asioita anemiallemme. Me tarvitsemme monta janoa hetkittäin täyttyäksemme ymmärryksellä. Vajavaisuutemme saa onnistumisen tunteen. Ja sen että joku osaa asettua sieluuni, elää tunteineen joita sanat voivat pitää yllä, ja ymmärtää tunnistettavuuden kahden tuntemattoman välillä. Lavasteet eivät aina eristä, joskus ne sujahtavat alas kuin vapaa pudotus veteen. On hieno tunne oppia uimaan.

2 kommenttia:

  1. Kuin oodi kirjailijalle! Pidän tästä hyvin paljon ja jaan myös runosi ajatuksia.
    "kaikkialla on niitä, joita voi nimittää ystävikseen, vaikka ne eivät olekann jokapäivän tuttuja"
    Tässä runossa kiteytyy kirjailijan, kirjallisuuden ja käänöstyön merkitys koko kansalle ja globaalisti ihmisyydelle.
    Tämä on julistus, kannanotto. Tämä yksinkertaisesti On tosi.
    "Tarvitsemme monta janoa hetkittäin täyttyäksemme ymmärryksellä."

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista. Sanot paljon tästä sellaista jota itse usein ajttelen kirjoittajien ajattelevan. Kirjat ovat minulla toinen elämä ja en ole siis ainoa jolle ne paljon merkitsevät.

    VastaaPoista