Joku käveli kohti näyteikkunan peilissä.
Polvipituinen takki liehahteli, olkalaukku liikkuu askelten
tahtiin.
Hahmo muistutti minua kun oli kiire tapaamiseen
läheisessä kahvilassa.
Esitys oli jatkuva tässä varjoteatterissa.
Olin
matkalla kävelleen ilman karttaa.
Mitä minä sillä.
Katson missä silmät loistavat valoa
missä
tuo tuolla näytti siltä joka halusin olla.
Kävelen
peilin sisään katsomaan keitä siellä asuu.
Halusin
uskoa että he tunsivat minut
huomaisin kuinka he heristäisivät korviaan
kun puhuin.
Halusin niin kovasti kertoa missä Sirius sijaitsi
kuinka karanneet laulut soivat siellä lakkaamatta
niin
kuin
peilikin toistaa vain sen mikä on.
Anna-Liisa Lemmetty
hyvä runo. jostain syystä tulee D.Lynchin Lost Highway leffa mieleen...
VastaaPoistaHyvä runo, kyllä ehdottomasti. Loppuosa huima Siriuksineen!
VastaaPoistaLeffaa en ole nähnyt, mutta trailerin tarkastin tuubista (lienee K-51).
Nyt on ihan uudenlaista Anna-Liisaa, jotenkin urbaani tatsi. Erityisesti tämä osa teki vaikutuksen:
VastaaPoista"Kävelen
peilin sisään katsomaan keitä siellä asuu.
Halusin
uskoa että he tunsivat minut
huomaisin kuinka he heristäisivät korviaan
kun puhuin.
Halusin niin kovasti kertoa missä Sirius sijaitsi
kuinka karanneet laulut soivat siellä lakkaamatta
niin
kuin
peilikin toistaa vain sen mikä on."
Tiivis, ilmava ja ajaton.
t. Terhi
Ihania palautteita kiitos teille. Olette tosi myönteisiä.Haluan uskoa että pystyn uudistumaan, sitä olen yrittänyt hakea ettei toistaisi itseään.
VastaaPoistaJuu,,uskon minäkin uudistumisen mahdollisuuteen, ja ylläolevan runon perusteella luulen ruutuvihkosta löytyvän meille lisääkin luettavaa. kiitos.
VastaaPoista